Siirry pääsisältöön

Tekstit

Unelmien ystäväni

Saako tietyn laisesta ystävästä edes unelmoida? Tämä kysymys on vaivannut minua jo jonkun aikaa. Onkohan se, ettäunelmoi tietyn laisesta ystävästä jotenkin ihmisarvoa alentavaa. Taino käytännössä unelmoin osittain vain siitä mitä haluaisin tehdä. Tämä aihe on kyllä sellainen josta en ikinä ole kenenkään kuulleen puhuvan. Eikö kukaan muu ajattele tälläista? Kuitenkin klassinen kysymys on "minkä lainen on sun unelma tyttö- tai poikaystävä?" Mun unelmien ystävä on puhelias, ymmärtäväinen, kypsä. Sen ei tarvitse harastaa partiota tai ratsastusta. Hän saa olla ihan oma itsensä mutta persoonallinen mielellään. Hän myöntää virheensä eikä syytä muita aiheetta. Hän osaisi keskusttella ja puhua. Häneen voisiin luottaa yhtä paljon kun siihen että päivän jälkeen tulee ilta ja yö. Hän haluaisi viettää minun kanssa aikaa, ei puhuisi pahaa ja haluaisi jakaa asioitaan kanssani. Ei pelkäis puolustaa itseään, puhua julkisesti itsestään, olla oma itsensä. Hän ei peittelisi kuka hän on. Hän...
Uusimmat tekstit

Koulun vaihto

Vaihdoin koulu 9 luokalle. Syinäni toimi 8vuotta jatkunut koulukiusaaminen ja opettajan joka aikanaan minimut 3 kertaa hakkasi siirtyminen sen hetkiseen kouluuni sijaistamaan. Päätökseen vaikutti myös se että vappuna 2018 isälläni oli suhde koulun rehtoriin vaikka vanhenpani ovat siis edelleen naimisissa. Rehtorin käytös minua kihtaan muuttui kun isä ei halunnut paljastaa sala suhdettaan ja erota äidistä. Idea koko koulun vaihdosta tuli vanhemmiltani. Ajattelin itse että äh kahdeksan vuotta tässä ollaan ultu niin miksi en nyt yhtä vuotta enää jaksaisi. Koulun vaihto ajatusta oli kuitenkin pyöritelty jo kolmanelta luokalta asti satunaisesti. Ikinä aijemmin siihen ei kuitenkaan loppujen lopuksi oltu päädytty mutta pitkälle asti se oli viety jo pari kertaa. En ole varma teinkö oikeasti sitä päätöstä lopulta koskaan. Äiti minua siihen painosti. Aluksi kun asiasta alettiin puhua en edes tiennyt isän suhteesta rehtoriini. Mietin asiaa varmaan kuukauden. Hyviä ja huonoja puolia molemmissa...

Se alkoi taas

Vaihdoin koulua. Uskoin jo hetken. Elin toivossa. Palasin takaisin lähtöruutuun. En uskonut ennen kuin se sanottiin. Hajosin. Mikään ei auttanut ja koulukiusaaminen jatkuu taas.   Luulin ja luotin kovasti siihen, että nyt, kun koulunvaihtokin meni loppujen lopuksi tosi jouhevasti ja viihdyin tosi hyvin niin kiusaamista ei täällä ilmenisi. Elin tosi pitkään toivossa ja tulin vähän niin kuin sokeaksi kiusaamiselle. En uskonut tai pahemmin edes ajatellut koko asiaa. Tajusin asian vasta kuin tänään ollessani sosiaalikasvattajalla purkamassa ahdistusta.   Kun kuulin asian ja aivoni ymmärsivät, sen hajosin täysin. Itkin ja tajusin, että olin alitajuntaisesti peittänyt se asian itseltäni. Hajoilin pitkin päivää. Huokaus. Kun sen vihdoin sisäistin ja ymmärsin aloin taas vain miettiä, että mikäköhän vika minussa on. Järkytyin en olisi halunnut uskoa, että olen taas mokannut jotain niin pahasti, että palasin taas lähtöruutuun.   Olisipa joku nopea ...

Ystävyys ongelma

Mistä tietäää kuka on aito ystävä? Mulla on ollut nyt vähän aikaa sellainen fiilis, että mua pusketaan kaikin voimin pois mun tämän hetkisestä kaveri porukasta. Ahdistaa vaan ihan liikaa. Kouluun meno on ihan perseestä ja iltaisin ain itken. Mulla on joo muitakin kavereita, mutta niillä on muitakin kavereita joidenkanssa ne viihtyy. Olisin vaaan perässä vedettävä betonipallo. Ja jos vaanlähde tästä ihanasta kaveriporukasta niin olisin taas yksin. (nimet on vaihdettu) Näihin tyypeihin tutustuin kaverin Oonan kautta joka joulun jälkeen vaihtoi lukkaa näiden ihmisten takia. oonan olessa vielä edellisellä luokallaan häntäkin paremmin tutustuin yhteen Roosaan. Rosa ja Oona oli niinku parasta ikinä. Välkät vietin pää asiassa Roosan kanssa ja meillä oli kivaa. Oonan vaihtaessa minulle yllätäin luokkaa joulun jälkeen olit ehkä vajaa viikko vain kahdestaan Roosan kanssa. Ei siinäkään miään vikaa ollut. No sitten joskus nähtiin Oona ja mentiin heidän kanssa välkäksi juttelemaan. Siitä muo...

Pelkään päästää ihmisiä lähelle

Ongelma nor.1 Pelkään päästää ihmisiä itseni lähelle. En oikein edes osaa eksiä mitään fiksua perustelua sille, miksi Joku joskus sanoi mulle: "harva selviäisi tosta mitä sä koet varsinkaan sun ikäinen". En edelleenkään pidä omaa tarinaani millään tavalla ihmeelisellä saati sitten kauhean raskaana. Se lisäs mussa sen fiiliksen että en usko että kukaan vois ikinä tajuta tai ymärtää mun asioita. Mikä istuttaa ihmiseen sen, että ei halua päästää ihmistä lähelle ja opettaa toista ihmistä edes ystävää saati sittten perheenjäsentä tuntemaan just sua  Nyt kun asiaa miettii ehkä se että pelkään olevani itse jotenkin järkyttävän karsea ja petän heidän odotukset. Toisaalta myös se pelko, että satutan heitä joko sillä, että sanon jotain tai teen jotain ja he särkyy. Tää koulukiusaamisen seurauksena tullut paska itse tunto varmaan iso osa asiaa. Pelkkä ajatuskin siittä, että joku tietäisi musta paljon ja jakaisin jollekin suunilleen kaiken. Olen aina ollut ihminen joka salailee ...

Empatian sokeat pisteet

Autan itse aina kun vain mahdollista. Hoidan monia sioita täysin yksin ja itsenäisesti vaikka ne olisi ryhmä töitä enkä todellakaan haluaisi tehdä sitä yksin. Teen sen vaan koska en jaksa raivota muille että "voitteko vittu nyt tehdä jotain". Miksi kaikki ihmiset ei tajua että vaikka jos toinen auttaa joskus inua hänkin kaipaa joskus apua? Empatia mitä se käytännössä edes tarkoitta ja mitä kaikkea yhteiskunan empatialtajää yleisesti niin sanotusti sokeiksi pisteiksi. Auttajat ja avuliaat Auttajia on he jotka uhraaa itsensä auttaaksen muita. He ovat niitä monien päivien pelastajia. Moni avulias ihminen on hyviä ystäviä, koska he ovat niitä jotka eivät katoa kriiseissä kun auttaminenkin tulee luonnostaa. Avuliaat ovat itse usein myös nitä jotka itse usein kaipaisi apua mutta harvoin saa sitä. Auttajat näkee kuka tarvitsee apuamissäkin. Oli se sitten hali tai kehu "hei oot tosi hyvän näkönen" tai "wow sulla on niin ihanan persoonallinen ulosanti". Tilanne ...

Miteitä ja kriisejä

Täällä taas.Ei todellakaan ollut tarkoitus enää palata tämän blogin ääreen. Eksyin tänne vain kun aloin miettiä että muokaan täsät itselleni uuden blogin johon alan jakaa aineita ja muita tekstejä. Päädyin kuitenkin pitämään tämän. Jatkan jos jatkan mutta tätä blogia kun ei ole sidottu mihinkää aiheenseen ajattelin että voin avata vapaasti ajatuksiani tänne silti vaikka tekisin toistakin blogia. Ehkä nouseet luku kerrat vähän taas motivoi tekemään tätä lisää. Saan jonkun verran viestejä kainelaisesta sähköpostiin ja joihinkin someihin  mitä täällä joskus aijemmin olen jakanut. Tästä tulee varmaan super sekava ilman mitään punaista lankaa tai virallista aihetta.   Nykyään menee itseasiassa ihan hyvin. Koulu rullaa toki "vähän" stressaa ja niin. Nykyään mulla on ihan super kaveri porukka. (täyttä lovee)  Paitsi että en ole ihan sata varma ns asemastani siinä. Tuntuu välillä vähän ei kutsutulta ja niin. Toivon kuitenkin että se on vaan mun pään sisäinen mörkö. Ja no niin...