Siirry pääsisältöön

Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on 2017.

Huokaus

Mitäs tässä nyt. Keskiviiko ilta oli meni. Mietittävää on ollut ja toivuttavaa. Se mitä tässä jo pitkään olen miettinyt ja se keskiviikko. Eilenkin vähän tapahtui. Elisen jäljiltä leukai on turvonnut ja sininen, ala huuli vähän turvonnut, ylähuuliturvonnut ja nenä ja se leuka kosketusarkoja. Niin ja en saa syötyä kunnolla kun suu ei oikein aukea Aiheesta toiseen. Ahdistasot nousee. Joudun näyttämään naamaani kodin ulkopuolella. Tää paluu kotiin oli ehdistavin kotiin paluu ikinä. Kaikki nää jutut. Tää päätös josta en edelleenkään puhu enen kun se on sata varmaa ahdistaa kun se pitäisi tehdä aikalailla pian. Tää on nyt vähän erilainen enemmän päivittelyä tilanteesta ja kuulumisia.

Entäjos ei jaksa

Tunne siitä että se oli tässä. Kaikki puhuu kesä suunnitelmista. Koitat olla näyttämättä siltä että tiedät että kesän jälkeen ei nähdä. En osaa ajatella eläväni kesän jälkeen. En ansaitse jatkaa elämää. Tilanne nyt ja tilanne elokuun alussa on varmaan päin vastainen sillä tuskin silloin enää kävelenkahdella ja lalla tai sydämmeni sykkii. Paluu tältä lomareisulta tuntuu nyt erikoisen epätodennäköiseltä. Nää vaivaa vat asiat on painanu koko reissun mutta en ole pahemmin uskatanut puhua äistä. En usko ettänyt enen virallista päätöstä en tule puhumaan tästä tämän enenpää.   Noin kuukausi sitten kerroin joka ilta asioistani ja ahdistuksistani esitykööt nimellä velho. Lähestyttiin velhonkanssa joskus maalisku alusa ja ehkä viikko siitä aloin puhua aktivisesti. Sillon kun lähennyttiin oli partio leiri. Siellä sattui tapahtui ja itkettiin. Se liri näytti myös pikkuserkulleni totuuden elämästäni. Se siitä leiristä.Vime aikoina en ole osanut oikein puhua. Tuntuu että meistä on tullut vaa...

KIusaaminen

Minua on kiusattu siis ykös luokasta asti. Siihen on puututukkin muutamia kertoja. Joka kerta puutumisen jälkeen kaikki on pahentunut. Nyt tässä enen koulun loppua kaikki paheni ja asiat selvisi vanhemmilleni ja äitini haluaisi puutua ja minä en. Syy siihen etten halua että kiusaamiseeni pututaan on se että aina se pahenee eikä se helpota. Olen kokenut että on helpompi elää ilman puutumista.   Nyt tässä samassa on tottakai tullut mietittyä vaikka ja mitä. Kiusaamisessa pahinta ei olene sanat ja teot  vaan se että on yksin. Kun ei ole sitä ystävää tai kaveria jonka kanssa olla koulussa. inulla ainakin siitä yksinäisyydestä on tullut ahdistavaa ja jopa vaikeyttaa normaalia elämää kun en osaaa toimia ihmisten kanssa vaan mielummin pidät oman itsesi piilossa edes siltä ainoalta kaverilta.   Kiusaamsesta on tullut minnun koulukaverini. Jollain tapaa se antaa tavallaan seuraaa ja tunteen ettei ole yksin. Asiaa on tosi hankala selittää. Mietin ettäolisiko sitten jos kiu...

Päivät ilman sanoja

  Se päivä jota ei sanoilla ei voikuvailla on ollut todennäköisesti hyvin ikimuistonen. Eilis illasta 24h on ollu tosi pysäyttävää ja täynnä paniikia, itkua ja miettimistä. Kun kävelet paniikissa ahdistuneen koulun ovista sisään.Sitä tunnetta ei voi kuvailla. Puhun nyt asiasta mistä en enen ole puhunut suuremmin.   Viime vuonna kiusaaminen meni siihen pisteeseen etten pystynyt käydä koulussa pahemmin. Se johti siihen että en saanut nukuttu. Pahimmillaan olin kaksi viikko nukkumatta öisin. Nukuin siis nukuin kyllä muutamina päivinä päivällä. Siitä tuli sellaista että lähdin koulusta kesken jos siellä olin koska huutelu ja kaikki meni niin pitkälle että ei. Tilanne on nyt siis se ettäasiat on menossa nyt  samaan jamaan. Koulussa känti on päivä päivältä ahdistavan paan. No koulua on jäljellä enää reilu päivä mutta silti se tuntuu liialta. Se että kun kävelet koulun pihaan oven eteen sun tekisi mieli kääntyä ympäri ja olla koskematta siihen kahvaan. Päivä kun sut sysät...

Anteeksi

                                  Sana joka tappaa... Se on se legendaarinen sana joka on pienenä opetettu. Se on se joka sanotaan aina kun on luokannut jotain , mutta ei se oikeasti tee ihmeitä. Se sana on se josta on monta eri muotoa: anteeksi, sori, olen pahoillani ja muita. Minusta sana olen pahoillani on parempi kuin anteeksi se kertoo enenmän. Nyt puhun anteeksi sanan käytöstä kiusaamisessa. Anteeksi auttaa vain kiusaajaa jos sitäkään. Se on se sana mikä pakotetaan sanomaan vaikka ei haluasi. Usein näkee sitä että se sanotaan koska on pakko eikä se auta sanojakaan. Sen ei pitäisi olla asia mikä on pakko sanoa vain sen pitäisi olla sana mikä sanotaan vain jos tuntuu siltä että on oikeasti pahoillaan. Minua sattuu vain enemmän jos tullaan sanomaan anteeksi ja silmistä näkee että se ei tarkoita sitä. Vähemmän...

Nimi muuttui?

    Kyllä nimi on muuttunut siihen on pätevä syy. Tänne pääsi henkilö jota en halunnut. Linkasin tämän siis erään insta gramin bioon. Estin henkilöitä ajatellen etei ne näkisi sitä linkkiä. En huomannut että vaikka estäisi bion pystyy lukea. No henkilö pääsi blogiini ja näiden tekstien perusteella alkoi haukkua minua. Poistin linkin biosta, ilmoitinsiitä siinä insta gramissa, vaidoin blogin osoiteen varmuuden vuoksi ja vaihdoin samalla myös blogin nimen parempaan. Tein kaikken keralla että kaikki tallennetut linkit ja nimet olisi pois käytöstä. Toivon että hän ei nyt enää pääse tänne. Siksi pieni hiljaisuus täällä. Pelkään nytkin että se pääsee tänne. Odotan nyt hetken tietoa pääseekö se vielä lukemaan näitä. Mikäli ei tulossa hieman diipinpää tekstiä.   No mitäs mulle kuuluu ne jotka lukee sitä instagramia tietää.  Ei siitäsen enenpää. No onnistuin rikkomaan vesamme kaapin oven kun pääni osui siihen. Vähän erilaista. En osaa oikein kirjoittaa tälläisestä. Mut...

Kirjoituksia

                         Hellou jälleen. Tähän alkuun vähän asiaa. Tämä teksti on käsin kirjoitettu alun perin koulu työnä. Mikäli tuntee inut niin tällä pääsee ihonialle. Tämä on siis satu. Tai jotain satuun viittaavaa. Ottakaa huomioon että tämä on kirjoitettu koulussa kahdessa tunnissa.                                                                Kuusimetsän suru   Minä olen Marja_Liisa mänty. Asun ja sammalla myös elän ja kasvan tässä. Olen ollut tässä aina. Minulla on 53 oksaa, jotka haarautuvat pienenpiinoksiin. Asun siis pellon reunassa suuren synkän kuusimetsän laidalla. Olen ainoa mänty kuusimetsässä. Mahdollisesti siksi myös korkein.    Muutama päivä sitten huomasin, että minuun sidottiin jotain. Se oli sellainen puna...

Täällä jälleen

    Siitä onkin jo pitkä aika. Kaksi vuotta viime kirjoituksesta. Poistin ne vanhat ja aloitan puhtaalta pöydältä. Toivottavasti myös aktiivisemmin. Toivon että tämä kirjoittelu autaa miua. Tähän en vieläsaa kuvia mutta jatkossa tulossa. Toivoisin että kesätyörahoilla saisin ostettua kameran ja kameran jalan. Pystyisin panostamaan tähänkin ja pääsisin toteuttamaan yhtä unelmaani.Kuvaton blogi teksti on tosi tylsää luottavaa. Onneksi kirjoitan tämänkin vähän ekstempporee. Taino olen suunnitellut tätä jo pitkään.    Olisi ehkä hyvä kertoa vähän tietoja enenkun menään itse tekstiin: Harrastan kouluratsastusta ja partiota, minulla on suuri palava intohimon liekki leipomiseen  ja ylipäätään ruuan laitoon, minulla on lukihäiriö ja jonkin sortin hahmoitushäiriö, minua on kiusattu 1lksta lähtien, josta johtuukin se että kaveripiirini on hyvin suppea (3-5 henkeä), Ystävistäni vain kaksi tulee juttuun jolloin kaveriporukkaa minulla ei ole, omaan trauma peräistä ...