Siirry pääsisältöön

Ystävyys ongelma

Mistä tietäää kuka on aito ystävä?

Mulla on ollut nyt vähän aikaa sellainen fiilis, että mua pusketaan kaikin voimin pois mun tämän hetkisestä kaveri porukasta. Ahdistaa vaan ihan liikaa. Kouluun meno on ihan perseestä ja iltaisin ain itken. Mulla on joo muitakin kavereita, mutta niillä on muitakin kavereita joidenkanssa ne viihtyy. Olisin vaaan perässä vedettävä betonipallo. Ja jos vaanlähde tästä ihanasta kaveriporukasta niin olisin taas yksin.

(nimet on vaihdettu)

Näihin tyypeihin tutustuin kaverin Oonan kautta joka joulun jälkeen vaihtoi lukkaa näiden ihmisten takia. oonan olessa vielä edellisellä luokallaan häntäkin paremmin tutustuin yhteen Roosaan. Rosa ja Oona oli niinku parasta ikinä. Välkät vietin pää asiassa Roosan kanssa ja meillä oli kivaa. Oonan vaihtaessa minulle yllätäin luokkaa joulun jälkeen olit ehkä vajaa viikko vain kahdestaan Roosan kanssa. Ei siinäkään miään vikaa ollut. No sitten joskus nähtiin Oona ja mentiin heidän kanssa välkäksi juttelemaan. Siitä muodostui jotenkin vain tapa ja pian oltiin koko ajan ja jatkuvasti porukalla. Toiset vietti kuitenkin enemmän aikaa kun itse aina välitunneilta kiirehdin tunneille ajoissa ja kun muita asia ei niinkään kiinostanut oliko myöhässä vai ei. No homma jatkui. Muut eli Oona+Roosa+ 3 muuta vietti aika paljon aikaa myös vapaa ajalla ja itse kun asun eri paikkakunnalla eikä minua edes kysytty (varmaan oletettiin että en pääsisi). No eräs viikon loppu mentiin yhdelle no sanotaanko nyt Saaralle ja istuttiin iltaa vähän iommallakin porukalla. Muut siinä sitten joi mutta minä absolutistina en. Ilta meni ihan mukavasti ja aamullakin oli vielä mukava ja tosi kiva fiilis. No seuraava viikko rullaili ja siinä kohtaa olin jo aikas lailla keskusteluista toisinaan ulko puolinen. Porukka suuniteli hiihtoloma menoja ja olin automaatisesti pois kesusteluista koska olin itse koko loman Pohjois-Suomessa. Nyt koulun alettua jälleen fiilis on vain se ettei kukaan halua puhua mun kansa ja mua työnnettäs pois.

Vika on mussa ja se nyt on itsestään selvyys. Onko se se että en ole saman lainen hoikka ja kepa tyttö jota ei kauheasti kiinosta koulumenestys, aikoo hakea ammattikouluun ja juo alkoholia sekä hengailee kaupungilla kaikki illat. Oon enemmen vähän raskas rakenteisempi, kouluun panostava, lukio typy joka hengaa illat joka harrastuksessa tai kotosalla nenä kiinni koulukirjoissa ja netflix sarjoissa.

Mut asia on se, että mitäkohän mun pitäis tässä tilanteessa tehdä. Vaihtaakko kaveriporukka toistaiseksi ei mihinkään ja olla taas yksin. Toki ei yksinäisyys pahasta ole mutta en haluis taas tottua siihen kuvioon. Miksi ystävyyskin on mulle näin hemmetin iso ongelma? Voiko hyväksi ystäväksi oppia? Jos on joskus ollut paska ystävä niin tarkotaako se ettei ikinä enää pysty olla kellekään ystävä? Millaistakohan on jos on sydän ystävä

"Suurin vankila ,
jossa ihmiset elävät,
on pelko siitä,
mitä muut ajattelevat." 
-hidastaelamaa.fi

Minä täätä tulevaisudesta (meneisyydetä ja surusta kylläkin nyt) 

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Anteeksi

                                  Sana joka tappaa... Se on se legendaarinen sana joka on pienenä opetettu. Se on se joka sanotaan aina kun on luokannut jotain , mutta ei se oikeasti tee ihmeitä. Se sana on se josta on monta eri muotoa: anteeksi, sori, olen pahoillani ja muita. Minusta sana olen pahoillani on parempi kuin anteeksi se kertoo enenmän. Nyt puhun anteeksi sanan käytöstä kiusaamisessa. Anteeksi auttaa vain kiusaajaa jos sitäkään. Se on se sana mikä pakotetaan sanomaan vaikka ei haluasi. Usein näkee sitä että se sanotaan koska on pakko eikä se auta sanojakaan. Sen ei pitäisi olla asia mikä on pakko sanoa vain sen pitäisi olla sana mikä sanotaan vain jos tuntuu siltä että on oikeasti pahoillaan. Minua sattuu vain enemmän jos tullaan sanomaan anteeksi ja silmistä näkee että se ei tarkoita sitä. Vähemmän...

Päivät ilman sanoja

  Se päivä jota ei sanoilla ei voikuvailla on ollut todennäköisesti hyvin ikimuistonen. Eilis illasta 24h on ollu tosi pysäyttävää ja täynnä paniikia, itkua ja miettimistä. Kun kävelet paniikissa ahdistuneen koulun ovista sisään.Sitä tunnetta ei voi kuvailla. Puhun nyt asiasta mistä en enen ole puhunut suuremmin.   Viime vuonna kiusaaminen meni siihen pisteeseen etten pystynyt käydä koulussa pahemmin. Se johti siihen että en saanut nukuttu. Pahimmillaan olin kaksi viikko nukkumatta öisin. Nukuin siis nukuin kyllä muutamina päivinä päivällä. Siitä tuli sellaista että lähdin koulusta kesken jos siellä olin koska huutelu ja kaikki meni niin pitkälle että ei. Tilanne on nyt siis se ettäasiat on menossa nyt  samaan jamaan. Koulussa känti on päivä päivältä ahdistavan paan. No koulua on jäljellä enää reilu päivä mutta silti se tuntuu liialta. Se että kun kävelet koulun pihaan oven eteen sun tekisi mieli kääntyä ympäri ja olla koskematta siihen kahvaan. Päivä kun sut sysät...

Nimi muuttui?

    Kyllä nimi on muuttunut siihen on pätevä syy. Tänne pääsi henkilö jota en halunnut. Linkasin tämän siis erään insta gramin bioon. Estin henkilöitä ajatellen etei ne näkisi sitä linkkiä. En huomannut että vaikka estäisi bion pystyy lukea. No henkilö pääsi blogiini ja näiden tekstien perusteella alkoi haukkua minua. Poistin linkin biosta, ilmoitinsiitä siinä insta gramissa, vaidoin blogin osoiteen varmuuden vuoksi ja vaihdoin samalla myös blogin nimen parempaan. Tein kaikken keralla että kaikki tallennetut linkit ja nimet olisi pois käytöstä. Toivon että hän ei nyt enää pääse tänne. Siksi pieni hiljaisuus täällä. Pelkään nytkin että se pääsee tänne. Odotan nyt hetken tietoa pääseekö se vielä lukemaan näitä. Mikäli ei tulossa hieman diipinpää tekstiä.   No mitäs mulle kuuluu ne jotka lukee sitä instagramia tietää.  Ei siitäsen enenpää. No onnistuin rikkomaan vesamme kaapin oven kun pääni osui siihen. Vähän erilaista. En osaa oikein kirjoittaa tälläisestä. Mut...