Siirry pääsisältöön

Unelmien ystäväni



Saako tietyn laisesta ystävästä edes unelmoida? Tämä kysymys on vaivannut minua jo jonkun aikaa. Onkohan se, ettäunelmoi tietyn laisesta ystävästä jotenkin ihmisarvoa alentavaa. Taino käytännössä unelmoin osittain vain siitä mitä haluaisin tehdä. Tämä aihe on kyllä sellainen josta en ikinä ole kenenkään kuulleen puhuvan. Eikö kukaan muu ajattele tälläista? Kuitenkin klassinen kysymys on "minkä lainen on sun unelma tyttö- tai poikaystävä?"

Mun unelmien ystävä on puhelias, ymmärtäväinen, kypsä. Sen ei tarvitse harastaa partiota tai ratsastusta. Hän saa olla ihan oma itsensä mutta persoonallinen mielellään. Hän myöntää virheensä eikä syytä muita aiheetta. Hän osaisi keskusttella ja puhua. Häneen voisiin luottaa yhtä paljon kun siihen että päivän jälkeen tulee ilta ja yö. Hän haluaisi viettää minun kanssa aikaa, ei puhuisi pahaa ja haluaisi jakaa asioitaan kanssani. Ei pelkäis puolustaa itseään, puhua julkisesti itsestään, olla oma itsensä. Hän ei peittelisi kuka hän on. Hän ei häpeäisi olla kanssani julkisesti. Siinä varmaan luonteeltaan ne tärkeimmöt koho kohdat.

Ystäväni kanssa haluasin käydä toisinaan tai mielellään ehkä jopa kerran viikossa uimassa esim: koulnjälkeeen. Ihan vain pitämässä hauskaa ja juttelemassa. Yö kyläiltäisiin, pidettäisiin hauskaa, piristäisimme toisiamme ja nauraisimme koko elämämme. Hankkisimme ihania muistoja, viettäisimme aikaa. Puhuisimme kaikesta ja ystävyytemme kestäisi vaikka etäisyyttäkin olisi.

Toivon että tapaisin jonkun tälläisen ihmisen jos en nyt lukio vuoisina niin hyvin pian sen jälkeeen.
Haluaisin että minulla olisi nytkin kun on vaikeampaa niin olisi joku ystävä jolle puhua ja jonka kanssa unohtaa kaikki huolet ja pitää hauskaa vaikka mikä odottaisi oven takana. Voisin kuunnella hänen menneisyytensä ja kertoa oman tarinani. Toivoisin että tälläinen sydänystävä ilmestyisijostain kadun kulmasta mahd pian ettei tarvitsisi kertoa kuin nyt jo menneet 15 vuotta ja 3kk.

"UNELMA
Älä sano: sehän on 
vain unelma.
Unelma on vahvempi,
kuin terässilta
kestävämpi, kuin 
graniittipaasi.
Missä olisimme
ilman unelmaa?
Ilman unta uudesta
päivästä,
paremmasta".
-Maria Leinonen  

Unelmoiva minä, täältä tulevaisuudesta!
ps.Muistakaa ja uskaltakaa unelmoida kaikesta

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Anteeksi

                                  Sana joka tappaa... Se on se legendaarinen sana joka on pienenä opetettu. Se on se joka sanotaan aina kun on luokannut jotain , mutta ei se oikeasti tee ihmeitä. Se sana on se josta on monta eri muotoa: anteeksi, sori, olen pahoillani ja muita. Minusta sana olen pahoillani on parempi kuin anteeksi se kertoo enenmän. Nyt puhun anteeksi sanan käytöstä kiusaamisessa. Anteeksi auttaa vain kiusaajaa jos sitäkään. Se on se sana mikä pakotetaan sanomaan vaikka ei haluasi. Usein näkee sitä että se sanotaan koska on pakko eikä se auta sanojakaan. Sen ei pitäisi olla asia mikä on pakko sanoa vain sen pitäisi olla sana mikä sanotaan vain jos tuntuu siltä että on oikeasti pahoillaan. Minua sattuu vain enemmän jos tullaan sanomaan anteeksi ja silmistä näkee että se ei tarkoita sitä. Vähemmän...

Päivät ilman sanoja

  Se päivä jota ei sanoilla ei voikuvailla on ollut todennäköisesti hyvin ikimuistonen. Eilis illasta 24h on ollu tosi pysäyttävää ja täynnä paniikia, itkua ja miettimistä. Kun kävelet paniikissa ahdistuneen koulun ovista sisään.Sitä tunnetta ei voi kuvailla. Puhun nyt asiasta mistä en enen ole puhunut suuremmin.   Viime vuonna kiusaaminen meni siihen pisteeseen etten pystynyt käydä koulussa pahemmin. Se johti siihen että en saanut nukuttu. Pahimmillaan olin kaksi viikko nukkumatta öisin. Nukuin siis nukuin kyllä muutamina päivinä päivällä. Siitä tuli sellaista että lähdin koulusta kesken jos siellä olin koska huutelu ja kaikki meni niin pitkälle että ei. Tilanne on nyt siis se ettäasiat on menossa nyt  samaan jamaan. Koulussa känti on päivä päivältä ahdistavan paan. No koulua on jäljellä enää reilu päivä mutta silti se tuntuu liialta. Se että kun kävelet koulun pihaan oven eteen sun tekisi mieli kääntyä ympäri ja olla koskematta siihen kahvaan. Päivä kun sut sysät...

Nimi muuttui?

    Kyllä nimi on muuttunut siihen on pätevä syy. Tänne pääsi henkilö jota en halunnut. Linkasin tämän siis erään insta gramin bioon. Estin henkilöitä ajatellen etei ne näkisi sitä linkkiä. En huomannut että vaikka estäisi bion pystyy lukea. No henkilö pääsi blogiini ja näiden tekstien perusteella alkoi haukkua minua. Poistin linkin biosta, ilmoitinsiitä siinä insta gramissa, vaidoin blogin osoiteen varmuuden vuoksi ja vaihdoin samalla myös blogin nimen parempaan. Tein kaikken keralla että kaikki tallennetut linkit ja nimet olisi pois käytöstä. Toivon että hän ei nyt enää pääse tänne. Siksi pieni hiljaisuus täällä. Pelkään nytkin että se pääsee tänne. Odotan nyt hetken tietoa pääseekö se vielä lukemaan näitä. Mikäli ei tulossa hieman diipinpää tekstiä.   No mitäs mulle kuuluu ne jotka lukee sitä instagramia tietää.  Ei siitäsen enenpää. No onnistuin rikkomaan vesamme kaapin oven kun pääni osui siihen. Vähän erilaista. En osaa oikein kirjoittaa tälläisestä. Mut...