Olen Vilma, 15 vuotias tyttö pieneltä paikkakunalta. Olen pirteä, ahkera, tunnolinen, luova, positiivinen, mietteliäs ja herkkä kun mikä. Asun ydinperheessä äidin, isän, veljeni ja sikoni kanssa. Talossamme asustaa myös kaksi pikku koiraa Maisie ja Julia. Kotona meillä puhutaan meänkieltä ja äitini on tosiaan kotoisin Pohjois-Suomesta eli pohjoinen on minulle toinenn koti ja kyllä Rovaniemi ei ole kaukana ja 10 tuntia autossa ei ole matka eikä mikään.
Heti koulun alusta asti muna on kiusattu siihen asti kunnes 8lk jälkeen vaihdoin koulua. Eli joo olen vaihtanut koulua peruskoulun viimeiseksi vuodeksi. Olen kaiken koulukiusaamisen lisäksi ollut opettajan kiusaama ja 5-6lk opettajani hakkasi minut kolmesti.
Kävin ratsastusripari josta käteen jäi mieltön kokemus ja 4 huippu ihanaa ystävää. Nykyään minulla on koulussa kaveriporukka ja muutamia ns yksitäisiä kavereita näiden lisäksi riparilta elämääni mukan tullut kaveriporukka.
Harrastan kouluratsastusta ja partiota. Ratsastustaipaleeni on nyt noin 10 vuotta pitkä ja siihen mahtuu vaikka ja mitä. Partion parissa olen ollut 9 vuotta ja nykyisin vedän ryhmää. Partion mytä elämääni on myös tullut paljon ystäviä.
Olen aina ollut tapaturma altis ja 7-vuotiaana jalkani jäi pyöränpinnojen väliin. Kaikkien miljoonien ja miljoonien haavereideni ja päivystys keikkojeni lisäksi olen nyt 4 vuotta kärsinyt kipua 24/7. Kaikki alkoi keväällä 2015 josta puoli vuotta että sain jonkunlaisen diaknoosin. Joulukuuhun 2018 asti minulle väitettiin syksytä 2015 että minulla on Severintauti. Joulukuussa pahojen oireiden ja koventuneen kivun jälkeen päädyimme yksityisille jossa vihdoin diaknoosi purettiin. Nyt syön päivittäin 4-5 600g buranaa että voin edes kävellä. Olen ollut 4 vuotta liikuntarajoitteinen ja nykyään saattaa olla aamuja kun en pysty liikuttaa toista jalkaani ollenkaan. Elän jäätävässä kivussa tietämättää mikä on se aamu kun en enää herää tai kävele. Mikään ei ole varmaa enen kuin on mitään varmuutta tai aavistusta mikä minua vaivaa. Toivo siitä että ennää ikinä elän ilman kipua ja terveenä on menetetty.
Olen käynyt pohjalla ja saanut diagnoosin vaikeasta masennuksesta. Siitä toivuin ilman lääkeitä (allergioiden takia + en halunnut lääkitystä) noin vuodessa. En olisi ikinä olettanut että minä sairastaisin masennusta. En ikinä ole viilellyt mutta itsensä tappaminen o käynyt useammin mielessä. Olen lisäksi sairastanut ahmimishäiriötä ja bulimiaa. Niistä toivun edelleen.Tulevaisuudessa syksyllä 2019 aloitan lukion. Lukiosta toivottavasti valmistun hyvillä papereilla. Lukion jälkeen pääsen toivottavati heti yliopistoon ilman mitään väli vuosia opiskelemaan fysiologiaa, biokemiaa tai jotain muuta luonontieteellistä. Tulevaiisudessa toivottavasti häämöttää joku ihnan parisuhde ja muutto Pohjois-Suomeen. Haluisin myös saavuttaa unemlien kroppani ja olla täysin sinut omassa kropassa. Mahdollisesti jossain tuolla hamassa harmaassa tulevaisuudessa myös jakaa lisää tarinoitani koulukiussaaimisesta, opettajan kiusaamisesta ja pahoinpitelyistä, koulun vaihdosta yms kaikesta muusta. En tiedä aijonko kuitenkaan koskaan kirjoittaa kirjaa tai elämänkertaa vaikka minulle siitä onkin usein sanottu että olisin hyvä ihminen tekemään sen. Se nähdään sitten. Elämä on täynnä yllätyksiä eikä koskaan tiedä että mikä päivä on se viimeinen tai mitä seuraavaksi tapahtuu.
Kommentit
Lähetä kommentti