Siirry pääsisältöön

Minä


Olen Vilma, 15 vuotias tyttö pieneltä paikkakunalta. Olen pirteä, ahkera, tunnolinen, luova, positiivinen, mietteliäs ja herkkä kun mikä. Asun ydinperheessä äidin, isän, veljeni ja sikoni kanssa. Talossamme asustaa myös kaksi pikku koiraa Maisie ja Julia. Kotona meillä puhutaan meänkieltä ja äitini on tosiaan kotoisin Pohjois-Suomesta eli pohjoinen on minulle toinenn koti ja kyllä Rovaniemi ei ole kaukana ja 10 tuntia autossa ei ole matka eikä mikään.


Heti koulun alusta asti muna on kiusattu siihen asti kunnes 8lk jälkeen vaihdoin koulua. Eli joo olen vaihtanut koulua peruskoulun viimeiseksi vuodeksi. Olen kaiken koulukiusaamisen lisäksi ollut opettajan kiusaama ja 5-6lk opettajani hakkasi minut kolmesti. 
Kävin ratsastusripari josta käteen jäi mieltön kokemus ja 4 huippu ihanaa ystävää. Nykyään minulla on koulussa kaveriporukka ja muutamia ns yksitäisiä kavereita näiden lisäksi riparilta elämääni mukan tullut kaveriporukka. 
Harrastan kouluratsastusta ja partiota. Ratsastustaipaleeni on nyt noin 10 vuotta pitkä ja siihen mahtuu vaikka ja mitä. Partion parissa olen ollut 9 vuotta ja nykyisin vedän ryhmää. Partion mytä elämääni on myös tullut paljon ystäviä. 
Olen aina ollut tapaturma altis ja 7-vuotiaana jalkani jäi pyöränpinnojen väliin. Kaikkien miljoonien ja miljoonien haavereideni ja päivystys keikkojeni lisäksi olen nyt 4 vuotta kärsinyt kipua 24/7. Kaikki alkoi keväällä 2015 josta puoli vuotta että sain jonkunlaisen diaknoosin. Joulukuuhun 2018 asti minulle väitettiin syksytä 2015 että minulla on Severintauti. Joulukuussa pahojen oireiden ja koventuneen kivun jälkeen päädyimme yksityisille jossa vihdoin diaknoosi purettiin. Nyt syön päivittäin 4-5 600g buranaa että voin edes kävellä. Olen ollut 4 vuotta liikuntarajoitteinen ja nykyään saattaa olla aamuja kun en pysty liikuttaa toista jalkaani ollenkaan. Elän jäätävässä kivussa tietämättää mikä on se aamu kun en enää herää tai kävele. Mikään ei ole varmaa enen kuin on mitään varmuutta tai aavistusta mikä minua vaivaa. Toivo siitä että ennää ikinä elän ilman kipua ja terveenä on menetetty.
Olen käynyt pohjalla ja saanut diagnoosin vaikeasta masennuksesta. Siitä toivuin ilman lääkeitä (allergioiden takia + en halunnut lääkitystä) noin vuodessa. En olisi ikinä olettanut että minä sairastaisin masennusta. En ikinä ole viilellyt mutta itsensä tappaminen o käynyt useammin mielessä. Olen lisäksi sairastanut ahmimishäiriötä ja bulimiaa. Niistä toivun edelleen.
Tulevaisuudessa syksyllä 2019 aloitan lukion. Lukiosta toivottavasti valmistun hyvillä papereilla. Lukion jälkeen pääsen toivottavati heti yliopistoon ilman mitään väli vuosia opiskelemaan fysiologiaa,  biokemiaa tai jotain muuta luonontieteellistä. Tulevaiisudessa toivottavasti häämöttää joku ihnan parisuhde ja muutto Pohjois-Suomeen. Haluisin myös saavuttaa unemlien kroppani ja olla täysin sinut omassa kropassa. Mahdollisesti jossain tuolla hamassa harmaassa tulevaisuudessa myös jakaa lisää tarinoitani koulukiussaaimisesta, opettajan kiusaamisesta ja pahoinpitelyistä, koulun vaihdosta yms kaikesta muusta. En tiedä aijonko kuitenkaan koskaan kirjoittaa kirjaa tai elämänkertaa vaikka minulle siitä onkin usein sanottu että olisin hyvä ihminen tekemään sen. Se nähdään sitten. Elämä on täynnä yllätyksiä eikä koskaan tiedä että mikä päivä on se viimeinen tai mitä seuraavaksi tapahtuu.



                


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Anteeksi

                                  Sana joka tappaa... Se on se legendaarinen sana joka on pienenä opetettu. Se on se joka sanotaan aina kun on luokannut jotain , mutta ei se oikeasti tee ihmeitä. Se sana on se josta on monta eri muotoa: anteeksi, sori, olen pahoillani ja muita. Minusta sana olen pahoillani on parempi kuin anteeksi se kertoo enenmän. Nyt puhun anteeksi sanan käytöstä kiusaamisessa. Anteeksi auttaa vain kiusaajaa jos sitäkään. Se on se sana mikä pakotetaan sanomaan vaikka ei haluasi. Usein näkee sitä että se sanotaan koska on pakko eikä se auta sanojakaan. Sen ei pitäisi olla asia mikä on pakko sanoa vain sen pitäisi olla sana mikä sanotaan vain jos tuntuu siltä että on oikeasti pahoillaan. Minua sattuu vain enemmän jos tullaan sanomaan anteeksi ja silmistä näkee että se ei tarkoita sitä. Vähemmän...

Päivät ilman sanoja

  Se päivä jota ei sanoilla ei voikuvailla on ollut todennäköisesti hyvin ikimuistonen. Eilis illasta 24h on ollu tosi pysäyttävää ja täynnä paniikia, itkua ja miettimistä. Kun kävelet paniikissa ahdistuneen koulun ovista sisään.Sitä tunnetta ei voi kuvailla. Puhun nyt asiasta mistä en enen ole puhunut suuremmin.   Viime vuonna kiusaaminen meni siihen pisteeseen etten pystynyt käydä koulussa pahemmin. Se johti siihen että en saanut nukuttu. Pahimmillaan olin kaksi viikko nukkumatta öisin. Nukuin siis nukuin kyllä muutamina päivinä päivällä. Siitä tuli sellaista että lähdin koulusta kesken jos siellä olin koska huutelu ja kaikki meni niin pitkälle että ei. Tilanne on nyt siis se ettäasiat on menossa nyt  samaan jamaan. Koulussa känti on päivä päivältä ahdistavan paan. No koulua on jäljellä enää reilu päivä mutta silti se tuntuu liialta. Se että kun kävelet koulun pihaan oven eteen sun tekisi mieli kääntyä ympäri ja olla koskematta siihen kahvaan. Päivä kun sut sysät...

Nimi muuttui?

    Kyllä nimi on muuttunut siihen on pätevä syy. Tänne pääsi henkilö jota en halunnut. Linkasin tämän siis erään insta gramin bioon. Estin henkilöitä ajatellen etei ne näkisi sitä linkkiä. En huomannut että vaikka estäisi bion pystyy lukea. No henkilö pääsi blogiini ja näiden tekstien perusteella alkoi haukkua minua. Poistin linkin biosta, ilmoitinsiitä siinä insta gramissa, vaidoin blogin osoiteen varmuuden vuoksi ja vaihdoin samalla myös blogin nimen parempaan. Tein kaikken keralla että kaikki tallennetut linkit ja nimet olisi pois käytöstä. Toivon että hän ei nyt enää pääse tänne. Siksi pieni hiljaisuus täällä. Pelkään nytkin että se pääsee tänne. Odotan nyt hetken tietoa pääseekö se vielä lukemaan näitä. Mikäli ei tulossa hieman diipinpää tekstiä.   No mitäs mulle kuuluu ne jotka lukee sitä instagramia tietää.  Ei siitäsen enenpää. No onnistuin rikkomaan vesamme kaapin oven kun pääni osui siihen. Vähän erilaista. En osaa oikein kirjoittaa tälläisestä. Mut...