Ongelma nor.1 Pelkään päästää ihmisiä itseni lähelle. En oikein edes osaa eksiä mitään fiksua perustelua sille, miksi Joku joskus sanoi mulle: "harva selviäisi tosta mitä sä koet varsinkaan sun ikäinen". En edelleenkään pidä omaa tarinaani millään tavalla ihmeelisellä saati sitten kauhean raskaana. Se lisäs mussa sen fiiliksen että en usko että kukaan vois ikinä tajuta tai ymärtää mun asioita. Mikä istuttaa ihmiseen sen, että ei halua päästää ihmistä lähelle ja opettaa toista ihmistä edes ystävää saati sittten perheenjäsentä tuntemaan just sua Nyt kun asiaa miettii ehkä se että pelkään olevani itse jotenkin järkyttävän karsea ja petän heidän odotukset. Toisaalta myös se pelko, että satutan heitä joko sillä, että sanon jotain tai teen jotain ja he särkyy. Tää koulukiusaamisen seurauksena tullut paska itse tunto varmaan iso osa asiaa. Pelkkä ajatuskin siittä, että joku tietäisi musta paljon ja jakaisin jollekin suunilleen kaiken. Olen aina ollut ihminen joka salailee ...