Autan itse aina kun vain mahdollista. Hoidan monia sioita täysin yksin ja itsenäisesti vaikka ne olisi ryhmä töitä enkä todellakaan haluaisi tehdä sitä yksin. Teen sen vaan koska en jaksa raivota muille että "voitteko vittu nyt tehdä jotain". Miksi kaikki ihmiset ei tajua että vaikka jos toinen auttaa joskus inua hänkin kaipaa joskus apua? Empatia mitä se käytännössä edes tarkoitta ja mitä kaikkea yhteiskunan empatialtajää yleisesti niin sanotusti sokeiksi pisteiksi.
Auttajat ja avuliaat
Auttajia on he jotka uhraaa itsensä auttaaksen muita. He ovat niitä monien päivien pelastajia. Moni avulias ihminen on hyviä ystäviä, koska he ovat niitä jotka eivät katoa kriiseissä kun auttaminenkin tulee luonnostaa. Avuliaat ovat itse usein myös nitä jotka itse usein kaipaisi apua mutta harvoin saa sitä. Auttajat näkee kuka tarvitsee apuamissäkin. Oli se sitten hali tai kehu "hei oot tosi hyvän näkönen" tai "wow sulla on niin ihanan persoonallinen ulosanti". Tilanne voi olla mikä vaan auttajat usein möyös auttaa niitä yhteiskunnan konkareita kevään liukkaila jäiset suojatit yli. Onko se kyky oikeasti istutettu voin osaan meistä? Voisiko kaikki vaan löytää sisältään sen auttamisen halun, vaikka tiettäisi että tuo ihminen ei niin sanotusti ikinä tule korvaamaan sitä. Onko se edes pakko saada ikinä koskaan takaisin?
Vahvat
Vahvat on niitä jotka auttaa heiveröisiä elämässä. Vahavoina pidetään tyypillisesti miehiä etenkin erityisen maskuliinisten miesten tulisi stereotypisesti olla hyvinkin vahvoja eikä he saisi ikinä itkeä. Tuo stereotypia on mielestäni kyllä maailman hirvein. Vahvat on usein niitä jotka osaa auttaa tai neuvoa elämässä eteenpäin. Vahvojen oletetaan yleensä kantavan heiveröiset yli sen suojatien takaisin sinne turvalliselle suojatielle. Ajatteleeko koskaan ne hauraammat ihmiset että vahvatkin ihmiset kaipaa rinnalleen jotakuta, jotka välillä auttaisi hänet välillä sen suojatien yli. Tai edes avaisi kaatosateella sateen varjon hänen pään päälle enen kuin myrsky kastelee koko ihmisen. Onko vahvuuskin yksilöllistä? Voiko vahvaksi opetella vai pitääkö siihen kasvaa?
Iloiset ja positiiviset💓
Päivän piristäjät, jotka piristävät monien päivää. He usein ovat aika puheliaita ja hasukuuttajia kaveriorukassaan. Kaveri piirin lisäksi iloiset ja positiiviset ihmiset ilahduttaa ja saa toistenkin aivot täyteen kaiken laista positiivista ihan vaan hymyilemällä vastaantulijalle tai jakamalla ajatuksiaan.
Iloisuus ja positiivisuus on täysi rikkaus, josta ei ikinä kannata päästää irti. Mutta kun miettii asian kääntö puolta ei iloisetkaan voi ikiusesti olla iloisia saati sitten positiivisia. Jokaisella on ne paskat päivät ja hetket. Jokainen meistä itkee ja suree joskus. Tajuaako kaikki ihmiset että edes iloisimmat ja positiivisimmat on joskus surullisia?
Huolehtijat
Huolehtijat ne leveä hartiaiset naulakot ja roskalaatikot joille jaetaan kaikki paskat. He on niitä arki elämän super sankareita jotka lupaa olla hiljaa ja otta taakkasi kannettavaksi. Hyvä huolehtija on kuitenki sellainen joka ei ehkä ole piilevältä luonteeltaankaan yli huolehtiva vanhempi. Silloin helposti tekee toisen onglmasta oman ongelmansa. Huolehtijat ovat niitä jotka teitää kaikista kaiken mutta kukaan ei välttämättä tiedä hänestä mitään, koska harvoin kukaan muistaa kysyä huolehtijalta että onko sun elämässä jotain paskaa tai saati sitten että haluutko puhuu mulle jotain. Huolehtijat voisi varmaan kirjoittaa miljoona erilaista romaania ihan vaan koska tietää niin monta erilaista tarinaa, mutta kuka tuntee huolehtijan. Onko huolehtijaksi kasvettava? Onko kaikilla huolehtijoilla niin sanotusti rankempi tausta ja oma tarvetulla huolehdituksi? Onko huolehtijat vaan niitä yhteiskunan empaatisimpia tyyppejä?'
Ahkerat
Nuo työpaikkojen tuki rakenteet ja peruskoulu ryhmätöistä traumatisoituneet. Ahkerille on helppo lykätä omatkin hommat, koska voi olla aikas varma että hän kyllä hoitaa homman kotiin. Ahkerat usein niin sanotusti tyrmää jos joku kysyy että haittaako jos teet näin ison osa tai jotain muuta vastaava. Eikö ahkerat uskalla tai kehtaa avoimesti pyytää aupua ettei pilaisi ahkeran mainettaan. Ahkeruus on varmasti todella palkitsevaa, mutta tiedän ja uskon että se myös stressaa ja aiheutta super paljon paineita. Kuinka moni tuntee jonkun ahkeran tai saati sitten on joskus antanut osan hommistaan hänelle hoidettavaski? Asettaako oikeasti ahkeroiden lähimmäiset kaiken sen paineen ja stressin? Onko ahkerat persoonat jopa "uhan alaisia"?
Rakstetut ja Rakastava
Tähän kuuluu varmasti kaikki ihmiset ihan koko maailmassa. Jokaista meistä joku rakastaa ja jokainen meistä rakastaa jotakuta toista. Jokainen kuitenkin alitajuntaisesti oli seksuaalisuudeltaan tai sukupuoletaan mikä tahansa niin haluaa tulla rakastetuksi ja kokea rakkautta. Useat meistä haluaa osoittaa rakauttaa jollain tavalla. Se tapa voi olla mikä hyvänä isänpäiväkortista, rakkauden tunnustuksiin ja romtisiin eleisiin paranteisiin. Aika moni meistä myös hajoaa jos rakstaa toista eikä saa vasta kaikua tunteilleen. Onko se kun ei saa vasta kaikua rakkaudelleen maailman hajottavin tunne? Muistaako kaikki ihmiset edes että rakastettu haluaa tulla itse myös rakastetuksi? Onko käsite rakkaus edes sama kaikilelle kun se on vain tunne jota kukaan ei oikein osaa ääritellä?
Vahvinkin väsyy josku
Ilisinkin on joskus surullinen
Huolehtija haluaa joskus
itsekkin huolenpitoa
Ahkerinkin kaipaa jonkun
jakamaan työtaakkansa
Rakastava haluaa tuntea
olevansa rakstettu.
Minä täältä tulevaisuudesta💖
Auttajat ja avuliaat
Auttajia on he jotka uhraaa itsensä auttaaksen muita. He ovat niitä monien päivien pelastajia. Moni avulias ihminen on hyviä ystäviä, koska he ovat niitä jotka eivät katoa kriiseissä kun auttaminenkin tulee luonnostaa. Avuliaat ovat itse usein myös nitä jotka itse usein kaipaisi apua mutta harvoin saa sitä. Auttajat näkee kuka tarvitsee apuamissäkin. Oli se sitten hali tai kehu "hei oot tosi hyvän näkönen" tai "wow sulla on niin ihanan persoonallinen ulosanti". Tilanne voi olla mikä vaan auttajat usein möyös auttaa niitä yhteiskunnan konkareita kevään liukkaila jäiset suojatit yli. Onko se kyky oikeasti istutettu voin osaan meistä? Voisiko kaikki vaan löytää sisältään sen auttamisen halun, vaikka tiettäisi että tuo ihminen ei niin sanotusti ikinä tule korvaamaan sitä. Onko se edes pakko saada ikinä koskaan takaisin?
Vahvat
Vahvat on niitä jotka auttaa heiveröisiä elämässä. Vahavoina pidetään tyypillisesti miehiä etenkin erityisen maskuliinisten miesten tulisi stereotypisesti olla hyvinkin vahvoja eikä he saisi ikinä itkeä. Tuo stereotypia on mielestäni kyllä maailman hirvein. Vahvat on usein niitä jotka osaa auttaa tai neuvoa elämässä eteenpäin. Vahvojen oletetaan yleensä kantavan heiveröiset yli sen suojatien takaisin sinne turvalliselle suojatielle. Ajatteleeko koskaan ne hauraammat ihmiset että vahvatkin ihmiset kaipaa rinnalleen jotakuta, jotka välillä auttaisi hänet välillä sen suojatien yli. Tai edes avaisi kaatosateella sateen varjon hänen pään päälle enen kuin myrsky kastelee koko ihmisen. Onko vahvuuskin yksilöllistä? Voiko vahvaksi opetella vai pitääkö siihen kasvaa?
Iloiset ja positiiviset💓
Päivän piristäjät, jotka piristävät monien päivää. He usein ovat aika puheliaita ja hasukuuttajia kaveriorukassaan. Kaveri piirin lisäksi iloiset ja positiiviset ihmiset ilahduttaa ja saa toistenkin aivot täyteen kaiken laista positiivista ihan vaan hymyilemällä vastaantulijalle tai jakamalla ajatuksiaan.
Iloisuus ja positiivisuus on täysi rikkaus, josta ei ikinä kannata päästää irti. Mutta kun miettii asian kääntö puolta ei iloisetkaan voi ikiusesti olla iloisia saati sitten positiivisia. Jokaisella on ne paskat päivät ja hetket. Jokainen meistä itkee ja suree joskus. Tajuaako kaikki ihmiset että edes iloisimmat ja positiivisimmat on joskus surullisia?
Huolehtijat
Huolehtijat ne leveä hartiaiset naulakot ja roskalaatikot joille jaetaan kaikki paskat. He on niitä arki elämän super sankareita jotka lupaa olla hiljaa ja otta taakkasi kannettavaksi. Hyvä huolehtija on kuitenki sellainen joka ei ehkä ole piilevältä luonteeltaankaan yli huolehtiva vanhempi. Silloin helposti tekee toisen onglmasta oman ongelmansa. Huolehtijat ovat niitä jotka teitää kaikista kaiken mutta kukaan ei välttämättä tiedä hänestä mitään, koska harvoin kukaan muistaa kysyä huolehtijalta että onko sun elämässä jotain paskaa tai saati sitten että haluutko puhuu mulle jotain. Huolehtijat voisi varmaan kirjoittaa miljoona erilaista romaania ihan vaan koska tietää niin monta erilaista tarinaa, mutta kuka tuntee huolehtijan. Onko huolehtijaksi kasvettava? Onko kaikilla huolehtijoilla niin sanotusti rankempi tausta ja oma tarvetulla huolehdituksi? Onko huolehtijat vaan niitä yhteiskunan empaatisimpia tyyppejä?'
Ahkerat
Nuo työpaikkojen tuki rakenteet ja peruskoulu ryhmätöistä traumatisoituneet. Ahkerille on helppo lykätä omatkin hommat, koska voi olla aikas varma että hän kyllä hoitaa homman kotiin. Ahkerat usein niin sanotusti tyrmää jos joku kysyy että haittaako jos teet näin ison osa tai jotain muuta vastaava. Eikö ahkerat uskalla tai kehtaa avoimesti pyytää aupua ettei pilaisi ahkeran mainettaan. Ahkeruus on varmasti todella palkitsevaa, mutta tiedän ja uskon että se myös stressaa ja aiheutta super paljon paineita. Kuinka moni tuntee jonkun ahkeran tai saati sitten on joskus antanut osan hommistaan hänelle hoidettavaski? Asettaako oikeasti ahkeroiden lähimmäiset kaiken sen paineen ja stressin? Onko ahkerat persoonat jopa "uhan alaisia"?
Rakstetut ja Rakastava
Tähän kuuluu varmasti kaikki ihmiset ihan koko maailmassa. Jokaista meistä joku rakastaa ja jokainen meistä rakastaa jotakuta toista. Jokainen kuitenkin alitajuntaisesti oli seksuaalisuudeltaan tai sukupuoletaan mikä tahansa niin haluaa tulla rakastetuksi ja kokea rakkautta. Useat meistä haluaa osoittaa rakauttaa jollain tavalla. Se tapa voi olla mikä hyvänä isänpäiväkortista, rakkauden tunnustuksiin ja romtisiin eleisiin paranteisiin. Aika moni meistä myös hajoaa jos rakstaa toista eikä saa vasta kaikua tunteilleen. Onko se kun ei saa vasta kaikua rakkaudelleen maailman hajottavin tunne? Muistaako kaikki ihmiset edes että rakastettu haluaa tulla itse myös rakastetuksi? Onko käsite rakkaus edes sama kaikilelle kun se on vain tunne jota kukaan ei oikein osaa ääritellä?
Vahvinkin väsyy josku
Ilisinkin on joskus surullinen
Huolehtija haluaa joskus
itsekkin huolenpitoa
Ahkerinkin kaipaa jonkun
jakamaan työtaakkansa
Rakastava haluaa tuntea
olevansa rakstettu.
Minä täältä tulevaisuudesta💖
Kommentit
Lähetä kommentti