Siirry pääsisältöön

Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on kesäkuu, 2017.

Entäjos ei jaksa

Tunne siitä että se oli tässä. Kaikki puhuu kesä suunnitelmista. Koitat olla näyttämättä siltä että tiedät että kesän jälkeen ei nähdä. En osaa ajatella eläväni kesän jälkeen. En ansaitse jatkaa elämää. Tilanne nyt ja tilanne elokuun alussa on varmaan päin vastainen sillä tuskin silloin enää kävelenkahdella ja lalla tai sydämmeni sykkii. Paluu tältä lomareisulta tuntuu nyt erikoisen epätodennäköiseltä. Nää vaivaa vat asiat on painanu koko reissun mutta en ole pahemmin uskatanut puhua äistä. En usko ettänyt enen virallista päätöstä en tule puhumaan tästä tämän enenpää.   Noin kuukausi sitten kerroin joka ilta asioistani ja ahdistuksistani esitykööt nimellä velho. Lähestyttiin velhonkanssa joskus maalisku alusa ja ehkä viikko siitä aloin puhua aktivisesti. Sillon kun lähennyttiin oli partio leiri. Siellä sattui tapahtui ja itkettiin. Se liri näytti myös pikkuserkulleni totuuden elämästäni. Se siitä leiristä.Vime aikoina en ole osanut oikein puhua. Tuntuu että meistä on tullut vaa...

KIusaaminen

Minua on kiusattu siis ykös luokasta asti. Siihen on puututukkin muutamia kertoja. Joka kerta puutumisen jälkeen kaikki on pahentunut. Nyt tässä enen koulun loppua kaikki paheni ja asiat selvisi vanhemmilleni ja äitini haluaisi puutua ja minä en. Syy siihen etten halua että kiusaamiseeni pututaan on se että aina se pahenee eikä se helpota. Olen kokenut että on helpompi elää ilman puutumista.   Nyt tässä samassa on tottakai tullut mietittyä vaikka ja mitä. Kiusaamisessa pahinta ei olene sanat ja teot  vaan se että on yksin. Kun ei ole sitä ystävää tai kaveria jonka kanssa olla koulussa. inulla ainakin siitä yksinäisyydestä on tullut ahdistavaa ja jopa vaikeyttaa normaalia elämää kun en osaaa toimia ihmisten kanssa vaan mielummin pidät oman itsesi piilossa edes siltä ainoalta kaverilta.   Kiusaamsesta on tullut minnun koulukaverini. Jollain tapaa se antaa tavallaan seuraaa ja tunteen ettei ole yksin. Asiaa on tosi hankala selittää. Mietin ettäolisiko sitten jos kiu...

Päivät ilman sanoja

  Se päivä jota ei sanoilla ei voikuvailla on ollut todennäköisesti hyvin ikimuistonen. Eilis illasta 24h on ollu tosi pysäyttävää ja täynnä paniikia, itkua ja miettimistä. Kun kävelet paniikissa ahdistuneen koulun ovista sisään.Sitä tunnetta ei voi kuvailla. Puhun nyt asiasta mistä en enen ole puhunut suuremmin.   Viime vuonna kiusaaminen meni siihen pisteeseen etten pystynyt käydä koulussa pahemmin. Se johti siihen että en saanut nukuttu. Pahimmillaan olin kaksi viikko nukkumatta öisin. Nukuin siis nukuin kyllä muutamina päivinä päivällä. Siitä tuli sellaista että lähdin koulusta kesken jos siellä olin koska huutelu ja kaikki meni niin pitkälle että ei. Tilanne on nyt siis se ettäasiat on menossa nyt  samaan jamaan. Koulussa känti on päivä päivältä ahdistavan paan. No koulua on jäljellä enää reilu päivä mutta silti se tuntuu liialta. Se että kun kävelet koulun pihaan oven eteen sun tekisi mieli kääntyä ympäri ja olla koskematta siihen kahvaan. Päivä kun sut sysät...