Vaihdoin koulu 9 luokalle. Syinäni toimi 8vuotta jatkunut koulukiusaaminen ja opettajan joka aikanaan minimut 3 kertaa hakkasi siirtyminen sen hetkiseen kouluuni sijaistamaan. Päätökseen vaikutti myös se että vappuna 2018 isälläni oli suhde koulun rehtoriin vaikka vanhenpani ovat siis edelleen naimisissa. Rehtorin käytös minua kihtaan muuttui kun isä ei halunnut paljastaa sala suhdettaan ja erota äidistä. Idea koko koulun vaihdosta tuli vanhemmiltani. Ajattelin itse että äh kahdeksan vuotta tässä ollaan ultu niin miksi en nyt yhtä vuotta enää jaksaisi. Koulun vaihto ajatusta oli kuitenkin pyöritelty jo kolmanelta luokalta asti satunaisesti. Ikinä aijemmin siihen ei kuitenkaan loppujen lopuksi oltu päädytty mutta pitkälle asti se oli viety jo pari kertaa.
En ole varma teinkö oikeasti sitä päätöstä lopulta koskaan. Äiti minua siihen painosti. Aluksi kun asiasta alettiin puhua en edes tiennyt isän suhteesta rehtoriini. Mietin asiaa varmaan kuukauden. Hyviä ja huonoja puolia molemmissa tuntui olevan miljoonia. Päätöksen teko ei tosiaan ollut helppoa mielipide vaihtui jatkuvasti. Joskus kuitenkin kun olin kuunnelut äidin jatkuvaa kyselyä ilmoitin vaihtavani koulua. En loppujen lopuksi tiedä teinkö koko päätöstä ikinä.
Pelko oli läsnä. Tein ”päätksen” jo touko- kesäkuun aikana ja salasin tiedon koulun vaihdosta koko kesän ex luokka kavereiltani vaikka olin viikon samalla partio leirillä ja toinen heistä oli tuohon aikaan paras ystäväni. Pelkäsin vain että syrjäydyn, joudun ihan kummaliselle luokalle, en saa kavereita, kiusaaminen vain jatkuu, keskiarvo tippuu... Pelkäsin suunnileen kaikkea. Spekuloin päänisisällä ja mietin pääni puhki, vaikka päätöskin oli jo tehty. En puhunut pelosta oikein kenellekään. En oikeastaan osannut itsekään käsitellä sitä. Ajattelin ja mietin asiaa mistä enloppujen lopuksi tiennyt yhtään mitään.
Menin kauhuissani tutustumaan kouluun äitini kanssa rehtorin johdolla. Koulu vaikutti mutkikaalta ja valtavalta entiseen 73 oppilaan kouluuni verrattuna. Kiersimme nopeasti vain. Minulle kerrottiin missä on mikäkin luokka yms. Olimme varmaan puolisen tuntia juttelemassa rehtorille syistä ja muista mitä kaikkea vanhassa koulussa on ollut yms ja kansilstin kanssa hoitamassa kaiki wilma tunnukset ja muut. Lähdin koulusta yksi post it lappu kädessä jossa luki tunnukseni ja luokka mihin minun pitää mennä ensimmäisenä päivänä. Olo oli lähes yhtä tyhmä kuin enen tutstumista. Toki tiesin luokkani, mihin menen ensimmäisenä päivänä, luokan valvojani ja sen miltä koulun käytävillä sekä kansliassa näyttää.
Ensimmäisen koulupäivän aamu oli aika sekava. Olin pitkälti tietämättömänä lievässä jännityksessä ja pelossa tietämättä mikä edessä odottaa. No menin koulun pihalle varmaan noin viisi minuuttia enen kuin kellot soi ja odotin että luokkaani kutsuttaisiin. No luokkani kutsuttiin ja näin luokkakaveri olin aikas kauhuissaan. Alkuun oli perus koulun sääntöjen kertaus ja jotain ryhmä leikkejä. Alku oli aika kankeaa ja kiusallista. No menin syömään erään tyttöporukan kanssa. No päivä meni siinä ja kotiin paluu olikin bussissa itkemistä kun piti saada tunteiden kirjo vaan ulos itsestäni.
Siitä se sitten lähti. Olin hyvin pitkään sen tyttöporukan kanssa jonka kanssa ensimmäisenä päivänäni söin. Liikunta tuntien kautta tutustuin kuitenkin D luokan tyttöihin. Hiljalleen aloin viettää välitunteja heidän kanssa ja heistä tulikin ystäviäni. Oman luokan tytöt olivat ehkä vähän liiankin erilaisia kuin minä ja heidän kanssa olen vain luokka kavereita.
Luokassani viihdyn olen kaveri parin luokkani tytön kanssa jotka ei kylläkään kuulu tähän tytöporukkaan. Minulla oli tässä se yksi ystävyys koulukiusaamis hässäkkä. Olen edelleen ystävä D luokan tyttöjen kanssa (tai siis osan). Viihdyn ihan mukavasti ja kyllä koulun vaihdosta on tullut tuloksiakin. Keskiarvoni nousi lähes numeron ja otin todella isoja harppauksia myös oman hyvin vointini kanssa.
Vaikka tässä nyt on ollut vaikka ja mitä kyllä lämpimästi suosittelen. Tietenkin enemmin heti kun ensimmäinenkään ajatus koko asiasta tulee mieleen. Vaikka vaihtaisi vain viimeiseksi vuodeksi ei sekään hullumpi ajatus ole. Tarvitset vain aika paljon itseluottamusta siitä että selviät siitä alku hässäkästä. Itsellä oli ainakin kaikki asiat ihan sekaisin. Koulun vaihto vaatii hullusti rohkeutta.
" Muutos pelottaa.
Tuntematon
pelottaa. Mutta
mikään ei ole yhtä
pelottavaa, kuin
jämähtää sinne
minne et enää kuulu "
-hidastaelamaa
Rakkaudella Minä täältä tulevaisuudesta
Kommentit
Lähetä kommentti