Siirry pääsisältöön

Koulun vaihto


Vaihdoin koulu 9 luokalle. Syinäni toimi 8vuotta jatkunut koulukiusaaminen ja opettajan joka aikanaan minimut 3 kertaa hakkasi siirtyminen sen hetkiseen kouluuni sijaistamaan. Päätökseen vaikutti myös se että vappuna 2018 isälläni oli suhde koulun rehtoriin vaikka vanhenpani ovat siis edelleen naimisissa. Rehtorin käytös minua kihtaan muuttui kun isä ei halunnut paljastaa sala suhdettaan ja erota äidistä. Idea koko koulun vaihdosta tuli vanhemmiltani. Ajattelin itse että äh kahdeksan vuotta tässä ollaan ultu niin miksi en nyt yhtä vuotta enää jaksaisi. Koulun vaihto ajatusta oli kuitenkin pyöritelty jo kolmanelta luokalta asti satunaisesti. Ikinä aijemmin siihen ei kuitenkaan loppujen lopuksi oltu päädytty mutta pitkälle asti se oli viety jo pari kertaa.

En ole varma teinkö oikeasti sitä päätöstä lopulta koskaan. Äiti minua siihen painosti. Aluksi kun asiasta alettiin puhua en edes tiennyt isän suhteesta rehtoriini. Mietin asiaa varmaan kuukauden. Hyviä ja huonoja puolia molemmissa tuntui olevan miljoonia. Päätöksen teko ei tosiaan ollut helppoa mielipide vaihtui jatkuvasti. Joskus kuitenkin kun olin kuunnelut äidin jatkuvaa kyselyä ilmoitin vaihtavani koulua. En loppujen lopuksi tiedä teinkö koko päätöstä ikinä.

Pelko oli läsnä. Tein ”päätksen” jo touko- kesäkuun aikana ja salasin tiedon koulun vaihdosta koko kesän ex luokka kavereiltani vaikka olin viikon samalla partio leirillä ja toinen heistä oli tuohon aikaan paras ystäväni. Pelkäsin vain että syrjäydyn, joudun ihan kummaliselle luokalle, en saa kavereita, kiusaaminen vain jatkuu, keskiarvo tippuu... Pelkäsin suunnileen kaikkea. Spekuloin päänisisällä ja mietin pääni puhki, vaikka päätöskin oli jo tehty. En puhunut pelosta oikein kenellekään. En oikeastaan osannut itsekään käsitellä sitä. Ajattelin ja mietin asiaa mistä enloppujen lopuksi tiennyt yhtään mitään.

Menin kauhuissani tutustumaan kouluun äitini kanssa rehtorin johdolla. Koulu vaikutti mutkikaalta ja valtavalta entiseen 73 oppilaan kouluuni verrattuna. Kiersimme nopeasti vain. Minulle kerrottiin missä on mikäkin luokka yms. Olimme varmaan puolisen tuntia juttelemassa rehtorille syistä ja muista mitä kaikkea vanhassa koulussa on ollut yms ja kansilstin kanssa hoitamassa kaiki wilma tunnukset ja muut. Lähdin koulusta yksi post it lappu kädessä jossa luki tunnukseni ja luokka mihin minun pitää mennä ensimmäisenä päivänä. Olo oli lähes yhtä tyhmä kuin enen tutstumista. Toki tiesin luokkani, mihin menen ensimmäisenä päivänä, luokan valvojani ja sen miltä koulun käytävillä sekä kansliassa näyttää.

Ensimmäisen koulupäivän aamu oli aika sekava. Olin pitkälti tietämättömänä lievässä jännityksessä ja pelossa tietämättä mikä edessä odottaa. No menin koulun pihalle varmaan noin viisi minuuttia enen kuin kellot soi ja odotin että luokkaani kutsuttaisiin. No luokkani kutsuttiin ja näin luokkakaveri olin aikas kauhuissaan. Alkuun oli perus koulun sääntöjen kertaus ja jotain ryhmä leikkejä. Alku oli aika kankeaa ja kiusallista. No menin syömään erään tyttöporukan kanssa. No päivä meni siinä ja kotiin paluu olikin bussissa itkemistä kun piti saada tunteiden kirjo vaan ulos itsestäni.

Siitä se sitten lähti. Olin hyvin pitkään sen tyttöporukan kanssa jonka kanssa ensimmäisenä päivänäni söin. Liikunta tuntien kautta tutustuin kuitenkin D luokan tyttöihin. Hiljalleen aloin viettää välitunteja heidän kanssa ja heistä tulikin ystäviäni. Oman luokan tytöt olivat ehkä vähän liiankin erilaisia kuin minä ja heidän kanssa olen vain luokka kavereita.

Luokassani viihdyn olen kaveri parin luokkani tytön kanssa jotka ei kylläkään kuulu tähän tytöporukkaan. Minulla oli tässä se yksi ystävyys koulukiusaamis hässäkkä. Olen edelleen ystävä D luokan tyttöjen kanssa (tai siis osan). Viihdyn ihan mukavasti ja kyllä koulun vaihdosta on tullut tuloksiakin. Keskiarvoni nousi lähes numeron ja otin todella isoja harppauksia myös oman hyvin vointini kanssa.

Vaikka tässä nyt on ollut vaikka ja mitä kyllä lämpimästi suosittelen. Tietenkin enemmin heti kun ensimmäinenkään ajatus koko asiasta tulee mieleen. Vaikka vaihtaisi vain viimeiseksi vuodeksi ei sekään hullumpi ajatus ole. Tarvitset vain aika paljon itseluottamusta siitä että selviät siitä alku hässäkästä. Itsellä oli ainakin kaikki asiat ihan sekaisin. Koulun vaihto vaatii hullusti rohkeutta.

" Muutos pelottaa.
   Tuntematon
pelottaa. Mutta
mikään ei ole yhtä
pelottavaa, kuin
jämähtää sinne
minne et enää kuulu "
-hidastaelamaa
Rakkaudella Minä täältä tulevaisuudesta

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Anteeksi

                                  Sana joka tappaa... Se on se legendaarinen sana joka on pienenä opetettu. Se on se joka sanotaan aina kun on luokannut jotain , mutta ei se oikeasti tee ihmeitä. Se sana on se josta on monta eri muotoa: anteeksi, sori, olen pahoillani ja muita. Minusta sana olen pahoillani on parempi kuin anteeksi se kertoo enenmän. Nyt puhun anteeksi sanan käytöstä kiusaamisessa. Anteeksi auttaa vain kiusaajaa jos sitäkään. Se on se sana mikä pakotetaan sanomaan vaikka ei haluasi. Usein näkee sitä että se sanotaan koska on pakko eikä se auta sanojakaan. Sen ei pitäisi olla asia mikä on pakko sanoa vain sen pitäisi olla sana mikä sanotaan vain jos tuntuu siltä että on oikeasti pahoillaan. Minua sattuu vain enemmän jos tullaan sanomaan anteeksi ja silmistä näkee että se ei tarkoita sitä. Vähemmän...

Päivät ilman sanoja

  Se päivä jota ei sanoilla ei voikuvailla on ollut todennäköisesti hyvin ikimuistonen. Eilis illasta 24h on ollu tosi pysäyttävää ja täynnä paniikia, itkua ja miettimistä. Kun kävelet paniikissa ahdistuneen koulun ovista sisään.Sitä tunnetta ei voi kuvailla. Puhun nyt asiasta mistä en enen ole puhunut suuremmin.   Viime vuonna kiusaaminen meni siihen pisteeseen etten pystynyt käydä koulussa pahemmin. Se johti siihen että en saanut nukuttu. Pahimmillaan olin kaksi viikko nukkumatta öisin. Nukuin siis nukuin kyllä muutamina päivinä päivällä. Siitä tuli sellaista että lähdin koulusta kesken jos siellä olin koska huutelu ja kaikki meni niin pitkälle että ei. Tilanne on nyt siis se ettäasiat on menossa nyt  samaan jamaan. Koulussa känti on päivä päivältä ahdistavan paan. No koulua on jäljellä enää reilu päivä mutta silti se tuntuu liialta. Se että kun kävelet koulun pihaan oven eteen sun tekisi mieli kääntyä ympäri ja olla koskematta siihen kahvaan. Päivä kun sut sysät...

Nimi muuttui?

    Kyllä nimi on muuttunut siihen on pätevä syy. Tänne pääsi henkilö jota en halunnut. Linkasin tämän siis erään insta gramin bioon. Estin henkilöitä ajatellen etei ne näkisi sitä linkkiä. En huomannut että vaikka estäisi bion pystyy lukea. No henkilö pääsi blogiini ja näiden tekstien perusteella alkoi haukkua minua. Poistin linkin biosta, ilmoitinsiitä siinä insta gramissa, vaidoin blogin osoiteen varmuuden vuoksi ja vaihdoin samalla myös blogin nimen parempaan. Tein kaikken keralla että kaikki tallennetut linkit ja nimet olisi pois käytöstä. Toivon että hän ei nyt enää pääse tänne. Siksi pieni hiljaisuus täällä. Pelkään nytkin että se pääsee tänne. Odotan nyt hetken tietoa pääseekö se vielä lukemaan näitä. Mikäli ei tulossa hieman diipinpää tekstiä.   No mitäs mulle kuuluu ne jotka lukee sitä instagramia tietää.  Ei siitäsen enenpää. No onnistuin rikkomaan vesamme kaapin oven kun pääni osui siihen. Vähän erilaista. En osaa oikein kirjoittaa tälläisestä. Mut...