Siirry pääsisältöön

Minulla paljon salaisuuksia?

  Pidettiin tuossa keskiviikkona partio ryhmää jossa pelailtiin "kuka meistä" peliä. Oltiin ystäväni kanssa keksitty ne kysymykset. Yksi kysymyksistä oli "Kenellä meistä on eniten salisuuksia". Olin kaiken lisäksi muistaakseni keksinyt tämän itse enkä olisi ikinä kuvitellut että kaikki 10 henkeä jotka ryhmään kuuluu osoittaisi minua. Mukaaan lukien myös siskoni. Se sai minut järkyttymään lievästi ja miettimään asiaa maasta taivaaseen. Kysyin että mitä salaisuuksia te luulette että mulla on ja se mistä kuulin eniten oli että mulla olis joku salainen poikaystävä. Niinku mitä?
 Okei joo voin ehkä myöntää että minulla on joitain kymmeniä salaisuuksia, mutta onko se edes paljon? En jaa niitä kenellekkään koska en osaa tai uskalla luottaa oikein kehenkään. Tai ihmiset joihin luotan asuu kauvempana eikä heille tunnu luonnoliseta kertoa asioita joista hei eisen enenpää tiedä. Olen ehkä salaperäinen, mutta ne ihmiset jotka on minulle tärkeitä oikeasti tietää ne asiat. Olen joo helposti lähestyttävä ja näin mutta olen sisältä yksi moni lukkoinen aarrearkku jonka saa auki vaan ihmiset jotka osoittavat että he hyväksyvät minut ja voin luottaa heihin.
  Tuntuuu kaukaiselta avata asioitaan ihmisille joista ei tiedä jääköne tähän vuoteen vai kulkevatkone mukana ystävinä koko loppu elämän. Ei siinä olisi mitään jos jotain jollekin jakaisi ja se ei kulkisimukana vuotta tai edes kuukautta pidempään mutta pelko siitä että tieto leviäää tai että sitä käytettäisiin minua vastaan kaihistuttaa. Oppiiko joskus olemaan pelkäämättä että luottamuksesi petetään? Tällä historialla mitä mukanani kannan jättääkö se minuun tälläiset arvet oikeasti?

"Jokainen meistä kantaa salaisuutta; toinen isompaa, toinen pienenpää.
Jotkut montaa toiset vain yhtä. Jokaisella salisuudella on tarinansa.
Myös jokaisella salaisuuden kantajalla on tarinansa.
 Joku salaa kaikilta koko elämänsä joku vain osalta
 vähän aikaa jotain pientä".

Tän tekstin pätkän minä kirjoitin muutama kuukausi sitten ruotsinkirjan sivun alareunaan ja siitä asti olen sitä kantanut mukanani.

Minä täältä tulevaisuudesta by Vilma 7.2.2019 (tekstin ensimmäinen kappale kirjoitettu jo syksyllä 2018)

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Anteeksi

                                  Sana joka tappaa... Se on se legendaarinen sana joka on pienenä opetettu. Se on se joka sanotaan aina kun on luokannut jotain , mutta ei se oikeasti tee ihmeitä. Se sana on se josta on monta eri muotoa: anteeksi, sori, olen pahoillani ja muita. Minusta sana olen pahoillani on parempi kuin anteeksi se kertoo enenmän. Nyt puhun anteeksi sanan käytöstä kiusaamisessa. Anteeksi auttaa vain kiusaajaa jos sitäkään. Se on se sana mikä pakotetaan sanomaan vaikka ei haluasi. Usein näkee sitä että se sanotaan koska on pakko eikä se auta sanojakaan. Sen ei pitäisi olla asia mikä on pakko sanoa vain sen pitäisi olla sana mikä sanotaan vain jos tuntuu siltä että on oikeasti pahoillaan. Minua sattuu vain enemmän jos tullaan sanomaan anteeksi ja silmistä näkee että se ei tarkoita sitä. Vähemmän...

Päivät ilman sanoja

  Se päivä jota ei sanoilla ei voikuvailla on ollut todennäköisesti hyvin ikimuistonen. Eilis illasta 24h on ollu tosi pysäyttävää ja täynnä paniikia, itkua ja miettimistä. Kun kävelet paniikissa ahdistuneen koulun ovista sisään.Sitä tunnetta ei voi kuvailla. Puhun nyt asiasta mistä en enen ole puhunut suuremmin.   Viime vuonna kiusaaminen meni siihen pisteeseen etten pystynyt käydä koulussa pahemmin. Se johti siihen että en saanut nukuttu. Pahimmillaan olin kaksi viikko nukkumatta öisin. Nukuin siis nukuin kyllä muutamina päivinä päivällä. Siitä tuli sellaista että lähdin koulusta kesken jos siellä olin koska huutelu ja kaikki meni niin pitkälle että ei. Tilanne on nyt siis se ettäasiat on menossa nyt  samaan jamaan. Koulussa känti on päivä päivältä ahdistavan paan. No koulua on jäljellä enää reilu päivä mutta silti se tuntuu liialta. Se että kun kävelet koulun pihaan oven eteen sun tekisi mieli kääntyä ympäri ja olla koskematta siihen kahvaan. Päivä kun sut sysät...

Nimi muuttui?

    Kyllä nimi on muuttunut siihen on pätevä syy. Tänne pääsi henkilö jota en halunnut. Linkasin tämän siis erään insta gramin bioon. Estin henkilöitä ajatellen etei ne näkisi sitä linkkiä. En huomannut että vaikka estäisi bion pystyy lukea. No henkilö pääsi blogiini ja näiden tekstien perusteella alkoi haukkua minua. Poistin linkin biosta, ilmoitinsiitä siinä insta gramissa, vaidoin blogin osoiteen varmuuden vuoksi ja vaihdoin samalla myös blogin nimen parempaan. Tein kaikken keralla että kaikki tallennetut linkit ja nimet olisi pois käytöstä. Toivon että hän ei nyt enää pääse tänne. Siksi pieni hiljaisuus täällä. Pelkään nytkin että se pääsee tänne. Odotan nyt hetken tietoa pääseekö se vielä lukemaan näitä. Mikäli ei tulossa hieman diipinpää tekstiä.   No mitäs mulle kuuluu ne jotka lukee sitä instagramia tietää.  Ei siitäsen enenpää. No onnistuin rikkomaan vesamme kaapin oven kun pääni osui siihen. Vähän erilaista. En osaa oikein kirjoittaa tälläisestä. Mut...