Pidettiin tuossa keskiviikkona partio ryhmää jossa pelailtiin "kuka meistä" peliä. Oltiin ystäväni kanssa keksitty ne kysymykset. Yksi kysymyksistä oli "Kenellä meistä on eniten salisuuksia". Olin kaiken lisäksi muistaakseni keksinyt tämän itse enkä olisi ikinä kuvitellut että kaikki 10 henkeä jotka ryhmään kuuluu osoittaisi minua. Mukaaan lukien myös siskoni. Se sai minut järkyttymään lievästi ja miettimään asiaa maasta taivaaseen. Kysyin että mitä salaisuuksia te luulette että mulla on ja se mistä kuulin eniten oli että mulla olis joku salainen poikaystävä. Niinku mitä?
Okei joo voin ehkä myöntää että minulla on joitain kymmeniä salaisuuksia, mutta onko se edes paljon? En jaa niitä kenellekkään koska en osaa tai uskalla luottaa oikein kehenkään. Tai ihmiset joihin luotan asuu kauvempana eikä heille tunnu luonnoliseta kertoa asioita joista hei eisen enenpää tiedä. Olen ehkä salaperäinen, mutta ne ihmiset jotka on minulle tärkeitä oikeasti tietää ne asiat. Olen joo helposti lähestyttävä ja näin mutta olen sisältä yksi moni lukkoinen aarrearkku jonka saa auki vaan ihmiset jotka osoittavat että he hyväksyvät minut ja voin luottaa heihin.
Tuntuuu kaukaiselta avata asioitaan ihmisille joista ei tiedä jääköne tähän vuoteen vai kulkevatkone mukana ystävinä koko loppu elämän. Ei siinä olisi mitään jos jotain jollekin jakaisi ja se ei kulkisimukana vuotta tai edes kuukautta pidempään mutta pelko siitä että tieto leviäää tai että sitä käytettäisiin minua vastaan kaihistuttaa. Oppiiko joskus olemaan pelkäämättä että luottamuksesi petetään? Tällä historialla mitä mukanani kannan jättääkö se minuun tälläiset arvet oikeasti?
"Jokainen meistä kantaa salaisuutta; toinen isompaa, toinen pienenpää.
Jotkut montaa toiset vain yhtä. Jokaisella salisuudella on tarinansa.
Myös jokaisella salaisuuden kantajalla on tarinansa.
Joku salaa kaikilta koko elämänsä joku vain osalta
vähän aikaa jotain pientä".
Tän tekstin pätkän minä kirjoitin muutama kuukausi sitten ruotsinkirjan sivun alareunaan ja siitä asti olen sitä kantanut mukanani.
Minä täältä tulevaisuudesta by Vilma 7.2.2019 (tekstin ensimmäinen kappale kirjoitettu jo syksyllä 2018)
Tuntuuu kaukaiselta avata asioitaan ihmisille joista ei tiedä jääköne tähän vuoteen vai kulkevatkone mukana ystävinä koko loppu elämän. Ei siinä olisi mitään jos jotain jollekin jakaisi ja se ei kulkisimukana vuotta tai edes kuukautta pidempään mutta pelko siitä että tieto leviäää tai että sitä käytettäisiin minua vastaan kaihistuttaa. Oppiiko joskus olemaan pelkäämättä että luottamuksesi petetään? Tällä historialla mitä mukanani kannan jättääkö se minuun tälläiset arvet oikeasti?
"Jokainen meistä kantaa salaisuutta; toinen isompaa, toinen pienenpää.
Jotkut montaa toiset vain yhtä. Jokaisella salisuudella on tarinansa.
Myös jokaisella salaisuuden kantajalla on tarinansa.
Joku salaa kaikilta koko elämänsä joku vain osalta
vähän aikaa jotain pientä".
Tän tekstin pätkän minä kirjoitin muutama kuukausi sitten ruotsinkirjan sivun alareunaan ja siitä asti olen sitä kantanut mukanani.
Minä täältä tulevaisuudesta by Vilma 7.2.2019 (tekstin ensimmäinen kappale kirjoitettu jo syksyllä 2018)
Kommentit
Lähetä kommentti