Mitäs tässä nyt. Keskiviiko ilta oli meni. Mietittävää on ollut ja toivuttavaa. Se mitä tässä jo pitkään olen miettinyt ja se keskiviikko.
Eilenkin vähän tapahtui. Elisen jäljiltä leukai on turvonnut ja sininen, ala huuli vähän turvonnut, ylähuuliturvonnut ja nenä ja se leuka kosketusarkoja. Niin ja en saa syötyä kunnolla kun suu ei oikein aukea
Aiheesta toiseen. Ahdistasot nousee. Joudun näyttämään naamaani kodin ulkopuolella. Tää paluu kotiin oli ehdistavin kotiin paluu ikinä. Kaikki nää jutut. Tää päätös josta en edelleenkään puhu enen kun se on sata varmaa ahdistaa kun se pitäisi tehdä aikalailla pian.
Tää on nyt vähän erilainen enemmän päivittelyä tilanteesta ja kuulumisia.
Kommentit
Lähetä kommentti