Siirry pääsisältöön

Kirjoituksia

      


                  Hellou jälleen. Tähän alkuun vähän asiaa. Tämä teksti on käsin kirjoitettu alun perin koulu työnä. Mikäli tuntee inut niin tällä pääsee ihonialle. Tämä on siis satu. Tai jotain satuun viittaavaa. Ottakaa huomioon että tämä on kirjoitettu koulussa kahdessa tunnissa.


                                    

                          Kuusimetsän suru


  Minä olen Marja_Liisa mänty. Asun ja sammalla myös elän ja kasvan tässä. Olen ollut tässä aina. Minulla on 53 oksaa, jotka haarautuvat pienenpiinoksiin. Asun siis pellon reunassa suuren synkän kuusimetsän laidalla. Olen ainoa mänty kuusimetsässä. Mahdollisesti siksi myös korkein.
   Muutama päivä sitten huomasin, että minuun sidottiin jotain. Se oli sellainen punainen naru. Olen huolestunut suuresti, koska lähelläni olevilla kuusilla on myös sellaiset. Nyt viimepäivinä tuota lähintä peltotietä pitkin on tuotu paljon koneita. Uskon, että koneita on viety kuusimetsän taakse.
  Olen koittanut tähyillä sinne, mutta kusimetsää jatkuu oksien kantamattomiin. Olen koittanut salakuunnella peltotiellä lenkkeilleitä, pellolla leikkiviä lapsia ja metsässä kuljeksivia yksinäisiä. Salakuunteluani häiritsevät  tieltä ja jostain kaukaa  kuuluvat äänet. Ne yksinäisetkin puhuvat aina omituisia.
  Äänet ja etenkin huudot ovat lähestyneet ja liikenne vilkastunut. Huomasin jotain järkyttävää tänään päivällä. Huomasin, että näen metsän rajan. Näin myös jotain kummallista keltaista. Järkytykseni aihetti se, että metsämme vanhin Timotei makasi elottoman näköisenä maassa. Oudointa oli se, että enen se oli keskellä metsää ja nyt se oli metsän vastakaisella laidalla, kuin minä. Timotei tuo metsämme isoin kuusi. Timotei oli punatulkkujenkin suosikki. Niin tiheä, kaunis, vanha, näyttävä ja nyt eloton. 
  Sellainen kummalinen lähestyi. Toinen sellainen kummalinennosti Timotein pystyyn jonkinlaisella tahdon voimalla. Se nosti Timotein sellaiseen häkkyrään. Timotei komeili muiden päällä, mutta jotain erikoista siinä silti oli. Se oli varistanut neulaset ja oksatkin. Ehkkä Timotei pääsisi lääkäriin, jossa se saisi laastarin ja ehkä rullaluistimet, jotta se pääsisi takaisin tänne.
  Se pienisuuri keltainen häkkyrä oli vieressäni. Ravistin kaikki neulasiini kiinni jääneet vesipisarat. Kuului ropinaa. Huomasin sen keltaisen pikku hökkyränlähestyvän minua. Minua vihloi pahemmin, kuin silloin, kun kissa kiipeää minua pitkin. Tämä vihlonta oli pahempaa. Tämä tuntui siltä, kuin peikko olisi koittanut porata keijupölyä, jota myyrät ja keijut suojelivat varpaissani.
  Kipu helpotti ja kaduin mutaiseen peltoon. Muta imi minua sisäänsä ja kuiski minulle. Muta puhui jostain, mitä en saa kertoa. kastemadot kietoutuivat oksiini, keijut lentelivät ylläni ja näin sinisen taivaan , jossa lenteli kaikkea kummalista.
  Päälleni istui yksi yksinäinen. Hän meni maaten ja keijut ympäröivät hänet. Keijut lensivät pois ja se yksinäinen muuttui keijuksi. Siitä lähtien minulla oli oma keiju. Se yksi yksinäisistä ei ollut enää yksin.
  Tänään minukta leikattiin oksat pois. Silti, vaikka minä olin ihan terve. Sen yksinäisen ruumiin tuli hakemaan musta auto. Se ruumis laskettiin puiseen kävyn malliseen veistokseen. Minut nostettiin ylös, laitettiin samanlaiseen kuin Timotei viikko sitten. Katsoin, kun musta auto  kaartoi pois.
  Makasin siinä. Katsoin mutaa, jossa oli möykky minusta, oksi, jotka lojuivat sen vieressä, kastematoja, jotka ahtautuivat maaha ja kantoani , jonka päällä pieni peikko istui itkuisena mutakaku kädessään. Lähdin liikkelle. Menenköhän minä sinne, mihin Timoteikin, sairaalaan. Yksinäinen koitti lentää perässäni, mutta tuupertui ja leijui maahan. Yksinäinen jäi siihen ja minä menin pois. Muistoihin jäi yksinäinen ja ehkä jollekin minäkin.

by: minätäältä tulevaisuudesta 

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Anteeksi

                                  Sana joka tappaa... Se on se legendaarinen sana joka on pienenä opetettu. Se on se joka sanotaan aina kun on luokannut jotain , mutta ei se oikeasti tee ihmeitä. Se sana on se josta on monta eri muotoa: anteeksi, sori, olen pahoillani ja muita. Minusta sana olen pahoillani on parempi kuin anteeksi se kertoo enenmän. Nyt puhun anteeksi sanan käytöstä kiusaamisessa. Anteeksi auttaa vain kiusaajaa jos sitäkään. Se on se sana mikä pakotetaan sanomaan vaikka ei haluasi. Usein näkee sitä että se sanotaan koska on pakko eikä se auta sanojakaan. Sen ei pitäisi olla asia mikä on pakko sanoa vain sen pitäisi olla sana mikä sanotaan vain jos tuntuu siltä että on oikeasti pahoillaan. Minua sattuu vain enemmän jos tullaan sanomaan anteeksi ja silmistä näkee että se ei tarkoita sitä. Vähemmän...

Päivät ilman sanoja

  Se päivä jota ei sanoilla ei voikuvailla on ollut todennäköisesti hyvin ikimuistonen. Eilis illasta 24h on ollu tosi pysäyttävää ja täynnä paniikia, itkua ja miettimistä. Kun kävelet paniikissa ahdistuneen koulun ovista sisään.Sitä tunnetta ei voi kuvailla. Puhun nyt asiasta mistä en enen ole puhunut suuremmin.   Viime vuonna kiusaaminen meni siihen pisteeseen etten pystynyt käydä koulussa pahemmin. Se johti siihen että en saanut nukuttu. Pahimmillaan olin kaksi viikko nukkumatta öisin. Nukuin siis nukuin kyllä muutamina päivinä päivällä. Siitä tuli sellaista että lähdin koulusta kesken jos siellä olin koska huutelu ja kaikki meni niin pitkälle että ei. Tilanne on nyt siis se ettäasiat on menossa nyt  samaan jamaan. Koulussa känti on päivä päivältä ahdistavan paan. No koulua on jäljellä enää reilu päivä mutta silti se tuntuu liialta. Se että kun kävelet koulun pihaan oven eteen sun tekisi mieli kääntyä ympäri ja olla koskematta siihen kahvaan. Päivä kun sut sysät...

Nimi muuttui?

    Kyllä nimi on muuttunut siihen on pätevä syy. Tänne pääsi henkilö jota en halunnut. Linkasin tämän siis erään insta gramin bioon. Estin henkilöitä ajatellen etei ne näkisi sitä linkkiä. En huomannut että vaikka estäisi bion pystyy lukea. No henkilö pääsi blogiini ja näiden tekstien perusteella alkoi haukkua minua. Poistin linkin biosta, ilmoitinsiitä siinä insta gramissa, vaidoin blogin osoiteen varmuuden vuoksi ja vaihdoin samalla myös blogin nimen parempaan. Tein kaikken keralla että kaikki tallennetut linkit ja nimet olisi pois käytöstä. Toivon että hän ei nyt enää pääse tänne. Siksi pieni hiljaisuus täällä. Pelkään nytkin että se pääsee tänne. Odotan nyt hetken tietoa pääseekö se vielä lukemaan näitä. Mikäli ei tulossa hieman diipinpää tekstiä.   No mitäs mulle kuuluu ne jotka lukee sitä instagramia tietää.  Ei siitäsen enenpää. No onnistuin rikkomaan vesamme kaapin oven kun pääni osui siihen. Vähän erilaista. En osaa oikein kirjoittaa tälläisestä. Mut...