Siirry pääsisältöön

Täällä jälleen



    Siitä onkin jo pitkä aika. Kaksi vuotta viime kirjoituksesta. Poistin ne vanhat ja aloitan puhtaalta pöydältä. Toivottavasti myös aktiivisemmin. Toivon että tämä kirjoittelu autaa miua. Tähän en vieläsaa kuvia mutta jatkossa tulossa. Toivoisin että kesätyörahoilla saisin ostettua kameran ja kameran jalan. Pystyisin panostamaan tähänkin ja pääsisin toteuttamaan yhtä unelmaani.Kuvaton blogi teksti on tosi tylsää luottavaa. Onneksi kirjoitan tämänkin vähän ekstempporee. Taino olen suunnitellut tätä jo pitkään.
   Olisi ehkä hyvä kertoa vähän tietoja enenkun menään itse tekstiin: Harrastan kouluratsastusta ja partiota, minulla on suuri palava intohimon liekki leipomiseen  ja ylipäätään ruuan laitoon, minulla on lukihäiriö ja jonkin sortin hahmoitushäiriö, minua on kiusattu 1lksta lähtien, josta johtuukin se että kaveripiirini on hyvin suppea (3-5 henkeä), Ystävistäni vain kaksi tulee juttuun jolloin kaveriporukkaa minulla ei ole, omaan trauma peräistä käyttäytymistä, käyn säännöllisesti kuraatorilla ja minulla oli hetkisitten hieman vajaan voden psyka jakso eli Suomeksi kävin psykiatrilla puhumassa.
    Itse aiheeseen. Elämäni ei ole ihan raiteilaan. Kaipaan halausta läheisyyden tunnetta jota ystävyydessä on. Minulla on kauhea ikävä 3 ihmistä. Yhden heistä näin eilen aamusta vietimme aikaa yhdessä perjantai illasta asti. Puhuin hänellä oloni keveni ja nyt olisi asiaa ja näemme kunnolla vasta vuoden tai puolen vuoden päästä. Se toinen niistä kolmesta jota minulla on ikävä on ihminen jonka näen toden näköisesti muutaman päivän päästä. Hänellekin usein puhun hän on koko kenut saman kaltaista kun minä. Näin hänet viimeksi enen joulua. Se kolmas jota ikävöin on serkkuni näin hänet reilu puolivuotta sitten viimeksi. Hän on tärkeä kun hän ei tiedä tilanteestani oikein mitään. Ei tiedä että minua kiusataan tai mitä minulla oli vuosi sitten. Ikävöin myös ihmistä johon tutustuin vasta. Erästä henkilöä joka otti minuun "avautumis instagramini " kautta yhteyttä. Viestittelimme drecktissä pitkään kunnes vaihdoimme puhelin numerot ja aloimme puhu watsapissa. En ole tavannut häntä koskaan ja ikä eroakin on muutama vuosi mutta eise minua kiinnosta. Hän asuukin kaukana minusta niin ei ole huolen häivää siitä että jutut leviäisi. Ikävöin siis miedän välisiä keskusteluja.
   On niin tyhjä olo kun elän arkeani ilman heitä. Ilman niitä haleja. Viime vikon lopun aikana tajusin kuinka yksin olen ja kuinka ihanaa on kun joku halaa tai istutte kylkikyljessä nukutte vierekkäin. Se on asia jota kaipaan asia mitä minulla ei ole ollut moneen moneen vuoteen. Olen vähätellyt tuollaista. Ajatellut ettei tuollainen merkitse. Itkin onnesta kun lähes seitsämän vuoden jälkeen koin tuollaista. Tuo on asia jolle on aina paikka. IHMISET MEITÄ ON JOTKA IKÄVÖI TUOLLAISTA. Minulla on ikävä läheisyyden tunnetta. Tänään koulussA luokka"kaverini" halasi ystäväänsä välitunnilla. Aloin itkeä sisäisesti koska se on asia jota kaipaan. 
  Kunpa joku ikävöimästini eniten ehkä 1 olisi arjessani se helpottaisi minua. Minulla on muutama tosi tärkeä ihminen arjessa mutta välimme ovat sellaiset että puhutaan kun on huono olla eikä ole muuta. Hekin olisi äheisempiä jos ymmärtäisimme toisia. Ennen kaikkea jotta minun ei tarvitsisi mitä voin kertoa ilman että romautan hedän harteileen liikaa tai heidän sitä että loukkaa minut tai jotain. Haluaisin ystävän. Ei minulla ei ole sellaista, mutta etsin sitä.

Laitan tähän  nyt huvikseni kaksi instagrammia johon laitan tämän linkin:

@elamaa_luonnonarmoilla
@mina_se_masentunut (yksityinen pyydä. Olen tarkka ketä sitä seuraa)
 

Ruohonjuuritasolta Minätäältätulevaisuudesta

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Anteeksi

                                  Sana joka tappaa... Se on se legendaarinen sana joka on pienenä opetettu. Se on se joka sanotaan aina kun on luokannut jotain , mutta ei se oikeasti tee ihmeitä. Se sana on se josta on monta eri muotoa: anteeksi, sori, olen pahoillani ja muita. Minusta sana olen pahoillani on parempi kuin anteeksi se kertoo enenmän. Nyt puhun anteeksi sanan käytöstä kiusaamisessa. Anteeksi auttaa vain kiusaajaa jos sitäkään. Se on se sana mikä pakotetaan sanomaan vaikka ei haluasi. Usein näkee sitä että se sanotaan koska on pakko eikä se auta sanojakaan. Sen ei pitäisi olla asia mikä on pakko sanoa vain sen pitäisi olla sana mikä sanotaan vain jos tuntuu siltä että on oikeasti pahoillaan. Minua sattuu vain enemmän jos tullaan sanomaan anteeksi ja silmistä näkee että se ei tarkoita sitä. Vähemmän...

Päivät ilman sanoja

  Se päivä jota ei sanoilla ei voikuvailla on ollut todennäköisesti hyvin ikimuistonen. Eilis illasta 24h on ollu tosi pysäyttävää ja täynnä paniikia, itkua ja miettimistä. Kun kävelet paniikissa ahdistuneen koulun ovista sisään.Sitä tunnetta ei voi kuvailla. Puhun nyt asiasta mistä en enen ole puhunut suuremmin.   Viime vuonna kiusaaminen meni siihen pisteeseen etten pystynyt käydä koulussa pahemmin. Se johti siihen että en saanut nukuttu. Pahimmillaan olin kaksi viikko nukkumatta öisin. Nukuin siis nukuin kyllä muutamina päivinä päivällä. Siitä tuli sellaista että lähdin koulusta kesken jos siellä olin koska huutelu ja kaikki meni niin pitkälle että ei. Tilanne on nyt siis se ettäasiat on menossa nyt  samaan jamaan. Koulussa känti on päivä päivältä ahdistavan paan. No koulua on jäljellä enää reilu päivä mutta silti se tuntuu liialta. Se että kun kävelet koulun pihaan oven eteen sun tekisi mieli kääntyä ympäri ja olla koskematta siihen kahvaan. Päivä kun sut sysät...

Nimi muuttui?

    Kyllä nimi on muuttunut siihen on pätevä syy. Tänne pääsi henkilö jota en halunnut. Linkasin tämän siis erään insta gramin bioon. Estin henkilöitä ajatellen etei ne näkisi sitä linkkiä. En huomannut että vaikka estäisi bion pystyy lukea. No henkilö pääsi blogiini ja näiden tekstien perusteella alkoi haukkua minua. Poistin linkin biosta, ilmoitinsiitä siinä insta gramissa, vaidoin blogin osoiteen varmuuden vuoksi ja vaihdoin samalla myös blogin nimen parempaan. Tein kaikken keralla että kaikki tallennetut linkit ja nimet olisi pois käytöstä. Toivon että hän ei nyt enää pääse tänne. Siksi pieni hiljaisuus täällä. Pelkään nytkin että se pääsee tänne. Odotan nyt hetken tietoa pääseekö se vielä lukemaan näitä. Mikäli ei tulossa hieman diipinpää tekstiä.   No mitäs mulle kuuluu ne jotka lukee sitä instagramia tietää.  Ei siitäsen enenpää. No onnistuin rikkomaan vesamme kaapin oven kun pääni osui siihen. Vähän erilaista. En osaa oikein kirjoittaa tälläisestä. Mut...