Siirry pääsisältöön

Kuulumisia 10.11.2018

Terve nyt viälä näin suomen kiellellä. Joo tänne paluu yli vuoden jälkeen tuntuu oudolta mutta luonolliselta. Amm kaikkea ihan hullua on tapahtunut. Aloittetaan keväästä 2018. Ystävyyteni biologian, maantiedon ja liikunan opettajaani läheni reilusti. No kun joku asia loisti toinen meni perseelleen. Koulukiusaamis kuviot niin sanotusti karkasi käsistä. Porrukka tuntui hyppivän kurukssa ja yksi itse diagnosoimani psykopaatti lähetteli tappouhkauksia. Se siitä keväästä. Paitsi vappuna perheessäni oli "pieni" kriisi. Isäni ilmoitti haluavansa ehkä erota äidistä ja se kyllä tuntui. Kouluun oli joka päivä kauhea työ kerätä itsensä ja kun pääsi kotiin joutui kohtaamaan sen paskan. No isä usui pariviikoa kaverinsa nurkissa ja nähtiin sitä ehkä kerran päivässä. Asiat jotenkin palautui ja isä palasi kotiin. Porukat riiteli 100 kertaa enemmän kuin aikasemmin eikä se ole oppunut vieläkkään. Vähentynyt toki. No kuukausi siinä sitten vierähti kunnes meille kerrottiin että isällä oli ollut suhde toiseen naiseen joka oli koulini rehtori. Se jos joku vittu sattui. No sitten äiti heitti ilmoille koulunvaihto asia. No yritin jatkaa elämää. koululoppu ja kesä oli edessä. Olin kesätöissä kotihoidossa. Se oli ihan okei, No sitten piti alkaa päättää että plaanko vanhaan kouluun johon palisi se alakoulun opppettaja joka oli hakannut minut kolmesti. Vai lähteä ysiluokalle uuteen kouluun josta ei tunne yhtään ketään. Mietin ja kääntelin ja vääntelin asiaa sata ja tuhat kertaa. Päädyin kuitenkin vaihtamaan tai no näin jälkeen päin mietittynä en ole varma teinkö sitä päätöstä loppujenlopuksi koskaan. Päätös tehtiin kesä jatkui. Lähdin ruotsiin ystävyyskaupunki partio leirille ihan hyvilä mielin. Tiedostin  joutuvani salilla jo 100% varmaa koulunvaihtoani entisille luokkakavereilleni. Ruotsissa vierähti viikko siitä ehkä joskus tarkemmin. Pallattuani hengailin viikon kotona kunnes lähdin rippileirille. Kävin riparin Ylöjärven kautta. Riparilla tapasin neljän huikeeta muijaa ja vieti viikon mielettömän porukan kanssa. Se on paras viikko elämässäni tähän mennessä. No ripari oli ja meni. Siinä samassa vieräti konfirmaatio ja sen jälkeinen pohjosen reissu. Aniin viime huhutikuussa mummini muutti mummolastani pois jolloin se jäi täysin meidän käytöömme. Koulu alkoi ja enimmäiset vikkot tuntui kuukausilta. Oman luokkani työt oli väärällä tavalla liianerilaisia kuin minä. No ajan myötä tutustuin D luokan tyttöihin jotka on tosi mukavia ja huippu tyyppejä. Niiden kanssa vietän koulussa mahdollisimman paljon aikaa. Oman luokan tyttöjen kanssa on aika vaikeaa.Välillä menee paremmin ja välillä huonommin. Syysloman olin alkuviikon pohojosessa j loppuviikosta menin Helsinkiin tapamaan kahta ripari kaveriani. Uusi tapaaminenkin on jo sovittu. Tet viikot oli Similässä. Siellä kyllä viihdyinkin. Nyt palauttelen opiskelua mieleeni ja kylven helvetillisessä ahdistuksessa. Koulu ja numerot.... sikisi alan ny tehdä myös englanniksi postauksia ehkä joskus myös ruotsiksi. Vuosi on kertakaikkiaan todella pitkä aika ja sitä on vaikea tiivistää. Toivottavasti jokuaukeni. Ainiin ja se isoin ja paskin asia 2018 tammikuussa sain diagnoosin vaikeasta masennuksesta.... huokaus.

Ruohonjuuritasolta: minätäältätulevaisuudesta.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Anteeksi

                                  Sana joka tappaa... Se on se legendaarinen sana joka on pienenä opetettu. Se on se joka sanotaan aina kun on luokannut jotain , mutta ei se oikeasti tee ihmeitä. Se sana on se josta on monta eri muotoa: anteeksi, sori, olen pahoillani ja muita. Minusta sana olen pahoillani on parempi kuin anteeksi se kertoo enenmän. Nyt puhun anteeksi sanan käytöstä kiusaamisessa. Anteeksi auttaa vain kiusaajaa jos sitäkään. Se on se sana mikä pakotetaan sanomaan vaikka ei haluasi. Usein näkee sitä että se sanotaan koska on pakko eikä se auta sanojakaan. Sen ei pitäisi olla asia mikä on pakko sanoa vain sen pitäisi olla sana mikä sanotaan vain jos tuntuu siltä että on oikeasti pahoillaan. Minua sattuu vain enemmän jos tullaan sanomaan anteeksi ja silmistä näkee että se ei tarkoita sitä. Vähemmän...

Päivät ilman sanoja

  Se päivä jota ei sanoilla ei voikuvailla on ollut todennäköisesti hyvin ikimuistonen. Eilis illasta 24h on ollu tosi pysäyttävää ja täynnä paniikia, itkua ja miettimistä. Kun kävelet paniikissa ahdistuneen koulun ovista sisään.Sitä tunnetta ei voi kuvailla. Puhun nyt asiasta mistä en enen ole puhunut suuremmin.   Viime vuonna kiusaaminen meni siihen pisteeseen etten pystynyt käydä koulussa pahemmin. Se johti siihen että en saanut nukuttu. Pahimmillaan olin kaksi viikko nukkumatta öisin. Nukuin siis nukuin kyllä muutamina päivinä päivällä. Siitä tuli sellaista että lähdin koulusta kesken jos siellä olin koska huutelu ja kaikki meni niin pitkälle että ei. Tilanne on nyt siis se ettäasiat on menossa nyt  samaan jamaan. Koulussa känti on päivä päivältä ahdistavan paan. No koulua on jäljellä enää reilu päivä mutta silti se tuntuu liialta. Se että kun kävelet koulun pihaan oven eteen sun tekisi mieli kääntyä ympäri ja olla koskematta siihen kahvaan. Päivä kun sut sysät...

Nimi muuttui?

    Kyllä nimi on muuttunut siihen on pätevä syy. Tänne pääsi henkilö jota en halunnut. Linkasin tämän siis erään insta gramin bioon. Estin henkilöitä ajatellen etei ne näkisi sitä linkkiä. En huomannut että vaikka estäisi bion pystyy lukea. No henkilö pääsi blogiini ja näiden tekstien perusteella alkoi haukkua minua. Poistin linkin biosta, ilmoitinsiitä siinä insta gramissa, vaidoin blogin osoiteen varmuuden vuoksi ja vaihdoin samalla myös blogin nimen parempaan. Tein kaikken keralla että kaikki tallennetut linkit ja nimet olisi pois käytöstä. Toivon että hän ei nyt enää pääse tänne. Siksi pieni hiljaisuus täällä. Pelkään nytkin että se pääsee tänne. Odotan nyt hetken tietoa pääseekö se vielä lukemaan näitä. Mikäli ei tulossa hieman diipinpää tekstiä.   No mitäs mulle kuuluu ne jotka lukee sitä instagramia tietää.  Ei siitäsen enenpää. No onnistuin rikkomaan vesamme kaapin oven kun pääni osui siihen. Vähän erilaista. En osaa oikein kirjoittaa tälläisestä. Mut...