Terve nyt viälä näin suomen kiellellä. Joo tänne paluu yli vuoden jälkeen tuntuu oudolta mutta luonolliselta. Amm kaikkea ihan hullua on tapahtunut. Aloittetaan keväästä 2018. Ystävyyteni biologian, maantiedon ja liikunan opettajaani läheni reilusti. No kun joku asia loisti toinen meni perseelleen. Koulukiusaamis kuviot niin sanotusti karkasi käsistä. Porrukka tuntui hyppivän kurukssa ja yksi itse diagnosoimani psykopaatti lähetteli tappouhkauksia. Se siitä keväästä. Paitsi vappuna perheessäni oli "pieni" kriisi. Isäni ilmoitti haluavansa ehkä erota äidistä ja se kyllä tuntui. Kouluun oli joka päivä kauhea työ kerätä itsensä ja kun pääsi kotiin joutui kohtaamaan sen paskan. No isä usui pariviikoa kaverinsa nurkissa ja nähtiin sitä ehkä kerran päivässä. Asiat jotenkin palautui ja isä palasi kotiin. Porukat riiteli 100 kertaa enemmän kuin aikasemmin eikä se ole oppunut vieläkkään. Vähentynyt toki. No kuukausi siinä sitten vierähti kunnes meille kerrottiin että isällä oli ollut suhde toiseen naiseen joka oli koulini rehtori. Se jos joku vittu sattui. No sitten äiti heitti ilmoille koulunvaihto asia. No yritin jatkaa elämää. koululoppu ja kesä oli edessä. Olin kesätöissä kotihoidossa. Se oli ihan okei, No sitten piti alkaa päättää että plaanko vanhaan kouluun johon palisi se alakoulun opppettaja joka oli hakannut minut kolmesti. Vai lähteä ysiluokalle uuteen kouluun josta ei tunne yhtään ketään. Mietin ja kääntelin ja vääntelin asiaa sata ja tuhat kertaa. Päädyin kuitenkin vaihtamaan tai no näin jälkeen päin mietittynä en ole varma teinkö sitä päätöstä loppujenlopuksi koskaan. Päätös tehtiin kesä jatkui. Lähdin ruotsiin ystävyyskaupunki partio leirille ihan hyvilä mielin. Tiedostin joutuvani salilla jo 100% varmaa koulunvaihtoani entisille luokkakavereilleni. Ruotsissa vierähti viikko siitä ehkä joskus tarkemmin. Pallattuani hengailin viikon kotona kunnes lähdin rippileirille. Kävin riparin Ylöjärven kautta. Riparilla tapasin neljän huikeeta muijaa ja vieti viikon mielettömän porukan kanssa. Se on paras viikko elämässäni tähän mennessä. No ripari oli ja meni. Siinä samassa vieräti konfirmaatio ja sen jälkeinen pohjosen reissu. Aniin viime huhutikuussa mummini muutti mummolastani pois jolloin se jäi täysin meidän käytöömme. Koulu alkoi ja enimmäiset vikkot tuntui kuukausilta. Oman luokkani työt oli väärällä tavalla liianerilaisia kuin minä. No ajan myötä tutustuin D luokan tyttöihin jotka on tosi mukavia ja huippu tyyppejä. Niiden kanssa vietän koulussa mahdollisimman paljon aikaa. Oman luokan tyttöjen kanssa on aika vaikeaa.Välillä menee paremmin ja välillä huonommin. Syysloman olin alkuviikon pohojosessa j loppuviikosta menin Helsinkiin tapamaan kahta ripari kaveriani. Uusi tapaaminenkin on jo sovittu. Tet viikot oli Similässä. Siellä kyllä viihdyinkin. Nyt palauttelen opiskelua mieleeni ja kylven helvetillisessä ahdistuksessa. Koulu ja numerot.... sikisi alan ny tehdä myös englanniksi postauksia ehkä joskus myös ruotsiksi. Vuosi on kertakaikkiaan todella pitkä aika ja sitä on vaikea tiivistää. Toivottavasti jokuaukeni. Ainiin ja se isoin ja paskin asia 2018 tammikuussa sain diagnoosin vaikeasta masennuksesta.... huokaus.
Ruohonjuuritasolta: minätäältätulevaisuudesta.
Ruohonjuuritasolta: minätäältätulevaisuudesta.
Kommentit
Lähetä kommentti